Jäähallilla

Mehän Veksin kanssa ollaan suhteellisen kovia penkkiurheilijoita ja etenkin jalkapallo on lähellä sydäntä. Kaljaa kuluu ja viina virtaa, kun televisiosta pelejä katellaan. Siitä tulikin mieleen tapaus talvelta, kun eräs vanha työkaverimme Vesku, pyysi meitä tuuraamaan uuteen työpaikkaansa. Vesku on nykyään paikallisessa jäähallissa kentänhoitajana ja tarvitsisi tuuraajaa, joten me Veksin kanssa autettiin kaveria hädässä.

Eihän meillä ollut, kun yksi ilta hoidettavana mutta hyvinhän se loppujen lopuksi meni. Joku pomo tuli sitten siinä evästämään meitä, ettei jääkoneella sitten ajella kännissä. Veksin kanssa todettiin siihen, että selvähän se. Molemmilla oli kuitenkin takana kolmen päivän työputki ja pitihän se jollain tavalla nollata. Veksi kaivoi povaristaan pullon ja korkki auki ja kurkkuun. Ajattelin pienessä tuiskeessa kokeilla, miten se jääkone toimii mutta saatana herkkähän se ohjaus oli ja kone oli seinässä kiinni puoli metriä lyhyempänä. Hätä keinot kuitenkin keksii ja Veksihän totesi, ettei kännissä olisi saanut ajaakaan. Onnistuuhan se jäädyttäminen letkullakin.

Joku kaljaliigan peli näytti olevan käynnissä ja ohjeeksi oli tullut, että erätauolla ajetaan jää puhtaaksi. Saatana se kone vaan oli rikki mutta Veksi otti vesilekun käteensä ja meni puukengät jalassa keskelle kenttää roiskimaan sillä. Vittu ne kendojanarit katsomossa kävi ihan kuumana ja alkoi huudella jotain Veksille. Veksi käänsi suihkua voimakkaammalle ja suihkutti kaverit märiksi. Eihän ne mitään muuta uskaltaneetkaan tehdä, sen verran puseja ne kuitenkin oli. Tosin jäädyttämisen jälkeen joku janari tuli biitti huulessa aukomaan meille päätään.

-Ette te noin voi hitto tehdä, mitä v-v-vi-vitun hihhuleita te ootte, biittimies änkytti.

Veksi tarttui kaveria kurkusta ja päästi oikean suoransa valloilleen. Siinä taisi kaverin nuuskat levitä pitkin suuta ja samalla loppui suunsoittokin. Sanoisin, että Veksin otti kaverista selkeän edgen ja taas karttui Veksin fight card yhdellä voitolla. Poika jaksoi änkyttää, ettei ollut kunnon square offia ennen tappelua. Veksi lanasi kaverin pihalle hallista noloinen kendotermeineen.

-Repa, jalkapalloyhteiskuntaa luomassa.

TYKY-päivillä

Elettiin keskiviikkoa ja kulutettiin Repan kanssa persettämme luentosalissa. Enska oli aiemmin teettänyt jonkun työpaikkatutkimuksen ja niiden barometrien mukaan Ensio Hauenselän Kontti ja kuljetus oy:n henkilökunta kaipasi lisää työmotivaatiota ja tehokkuutta.

Tutkimuksen suoritti pari Joensuun yliopistossa kekkaloivaa simakikkeliä. Molemmat olivat pitkätukkaisia. Toinen rillipäinen ja ilmeisen pyöräfriikki ja toinen ulkonäön perusteella jonkun slaavilaisen hitsarin aikaansaannos. Tämä rillipäinen oli ilmeisesti ajanut pyöräänsä ilman satulaa, sillä sen verran näytti olevan vaikeaa kävellä suoraan pihalla.

Enskahan yritti estää meitä vastaamasta kyselyyn. Heti aamusta se sanoi, että pojat voi lähteä vaikka kaksistaan sprintterikeikalle ja hakemaan autonhoitotuotteita keskustasta.
- Voitte pitää kahvitauon siellä, eikä haittaa vaikka ootte takaisin vasta puolenpäivän jälkeen, evästi Enska.

Melkein Repan kanssa nieltiin tämä syötti. Lähettiin jo matkaan, mutta päätettiin perstuntumalta palata takaisin firmaan. Siellähän oli sitten tämä lomakkeiden täyttäminen jo hyvässä vauhdissa. Yliopiston simakikkelit siellä pyörivät tärkeän näköisinä ja valvoivat lomakkeiden täyttöä. Otettiin Repan kanssa lennosta lomakkeet, kun toinen näistä hinaajista yritti kovistella.

- Me ollaan saatu ohjeet, että teitä ei oteta mukaan tähän SPSS-ohjelmalla tehtävään analyysiin.

- Ja me ollaan Veksin kanssa päätetty, että jos meidän vastauksia ei tuolla näy, saatte pian analysoida omaa purukalustoanne hallin lattialta, Repa sivalsi takaisin.

Ja nyt siis istuttiin turhaakin turhemmassa älykköpaikassa eli yliopistossa. Siinä videotykin valon paisteessa sitten joku tohtorismies veti tuloksia yhteen.
- Ja tässä näimme öööööö-ö tutkimusjoukon kuvauksen ja faktorianalyysin, äijä tärkeili.

Pantiin Repan kanssa merkille sen kummallinen örinä aina lauseiden keskellä. Pianhan me keksittiin matkia sitä. Vedettiin vuorotellen ööö-öötä ja vielä niin kovaa, että se äijä kuuli ja selvästi häiriintyi.

Anssi yritti komentaa meitä, mutta Repan kurkunleikkauseleet saivat sen hiljenemään. Muut kuskit kyllä arvosti meidän huumoria, joten tais mennä Enskan rahat kankkulan kaivoon. Tehtiin kesken luennon Repan kanssa aloite, jossa tutkittais pikkujouluissa juodun viinan määrää työmotivaatioon. Sehän on kuitenkin totta, että viina rekkamiehen tiellä pitää. Meidän aloite saikin ansaitusti kannatusta. Siinä yliopiston kirjaviisaatkin näkivät, ettei hyvien johtopäätösten tekemiseen tarvita mitään ohjelmia tai koulutusta.

- Veksi, autoileva akateemikko

Kylään saapuminen

Turvallinen olo valtasi auton. Oltiinhan nyt Venäjällä ja jano ei ainakaan pääsisi yllättämään. Muhkuraista tietä ei tarvinnut ajaa kuin parikymmentä kilometriä ja oltiin saavuttu oikeaan kylään. Kylä oli todella nuhjuinen ja pieni. Taisi meidän tulo olla joppa jokin tapaus, koska tien yli oli pingotettu lakana, jossa luki "Tervetuloo Lanssi, anna raha me". Veksin kanssa ajateltiin, että mitähän velikultia nämä ovat. Auto oli juuri ja juuri saatu parkkiin, kun joku kylän mahtimies tuli tarjoamaan drinkkiä, eihän niistä voinut kieltäytyä. Lopulta Suomeen tuotava nuorukainenkin saapui paikalle. Gennadi oli vetänyt nähtävästi juhla-asun ylleen. Harmaat kävelykengät, suorat housut ja tolppahomon juhla-asu silkkipusakka kruunasi komeuden. Veksillä kiehahti pelkän silkkipusakan näkeminen ja se veti älyttömät herneet nenään. Veksi kävi repimässä takin rikki ja huusi, että älä enää koskaan vittuile meille. Gennadi oli tottakai täysin puulla päähän löyty ja änkytti anteeksipyyntöä ja taisi se itkeä rikki mennyttä pusakkaakin. Veksi herrasmiehenä lupasi hommata uuden abidaksen takin tilalle.

Gennadikin selvisi ensijätkytyksestä ja paljastui ihan alan mieheksi. Autoon tultuaan mies kysyi, koska mennään huoriin. Veksi tyynnytteli, että aikanaan myös huvit. Lopulta tuli aika lähteä pois kylästä, joten peräkärry täyteen kirkkaista vuosikerta viineistä ja Gennadi takapenkille. Tuttu tuoksu valtasi auton, taisi käyttää samaa dödöä kuin rekkikset. Niin alkoi kotimatka kohti Suomea...

-Repa, ajaen kallista lastia.

Kumikäsineet

Olosuhteisiin nähden Anssi oli suhteellisen hyvissä voimissa. Raja-asemakin alkoi lähestyä, joten oli aika ottaa Anssi autoon, ettei rajalla tule mitään epäselvyyksiä. Veksin kanssa ajateltiin, että näin päästään nopeasti läpi siitä, koska Anssi koirien kuljetusvaunussa herättää tullimiesten epäilyn varmasti. Jonoa ei ollut nimeksikään mutta niin vain kävi ja meidät ohjattiin sivuun. Veksi sanoi Anssille takapenkille, että pitää turpansa kiinni niin päästään nopeammin.

Tullimiehiä kiinnosti jostain syystä Anssi kovasti. Kaksi isoa tullimiestä käski Anssia tulemaan heidän mukanaan takahuoneseen. Veksi yritti krapulastaan huolimatta olla diplomaattinen ja vaati saada selvitystä asiaan. Toinen tullimiehistä kertoi, että heillä oli syytä epäillä Anssia huumeiden hallussapidosta. Veksi täräytti, ettei kaveri erota tupakkaa teestä niin tuskin se mitään salakuljettaakaan. Mikään ei kuitenkaan auttanut Anssi takahuoneeseen ja me odottamaan huoneen ulkopuolelle.

Huoneesta kuului kumihanskan lätsähdys ihoa vasten. Veksin kanssa revettiin nauramaan, että taitaa Anssi saada kohta käden hanuriinsa. Sitä se ainakin äänistä päätellen oli, sen verran kovaa Anssi ähki siellä, että taisi tehdä hyvää. Pian toinen tullimiehistä tuli informoimaan meitä, että emme pääsisi muutamaan tuntiin lähtemään. Ei ollut kuulemma rektaalista mitään löytynyt, joten oli odotettava, että saadaan vatsa tyhjennettyä. Veksi korkkasi oluen ja kysyi, mahtaisiko olla niin, että pojat on erehtyneet henkilöstä. Kuuleman mukaan oikea mies on haarukassa sen verran vedenpitävät tuntomerkit oli.

Ei saatana se oli oltava Enska joka oli "vasikoinut" poikansa. Puhelu Hauenselille kotiin ja epäilys varmistui. Enska röhötteli siellä, että mahtoi tehdä hyvää pojalle ja oppisi ainakin tavoille. Veksi huomautti puhelimeen, että ootte te perverssejä. Oman poikansa sotkee mukaan omiin fantasioihinsa. Pakko kuitenkin myöntää, että on se loppujen lopuksi aika äijä.

Kolmisen tuntia meni toimissa ja päästiin viimein jatkamaan matkaa. Sanomattakin on selvää, ettei mitään löytynyt. Anssi oli kuitenkin edelleen hieman hämmennyksen vallassa ja paljasti meille, että oli se loppujen lopuksi aika mukavaa. Auto tienvarteen ja Veksi heitti pojan takaisin peräkärryyn.

-Repa, tankkaamassa

Uivelo-Anssi

Repa keksi pienissä krapuloissa taas hyvän källin. Päästettiin Anssi pois kärrystä ja sanottiin sille, että nyt haudataan kaikki vanhat kaunat. Pyydettiin molemmat anteeksi käytöstämme, ja taisi Repa vääntää muutaman krokotiilin kyyneleenkin tarinan pönkittämiseksi.

Sanottiin Anssille, että hyvitykseksi se saa vähän kokeilla ajaa tutun kaverin rekkaa siinä mökkikylän parkkipaikalla. Opastettiin se nupin hyttiin ja se väänsi innoissaan virta-avaimesta.

- Sä voit ihan huoletta päristellä tässä parkkipaikalla. Me katotaan Veksin kanssa sun hienoa ajoa tästä sivummalta, Repa huusi Anssille.

Kyllähän tähänkin oli koira haudattuna. Päätettiin antaa Anssille vähän palautetta niistä paskoista yövuoroista, joita se heitti meille pari kuukautta sitten. Se yhdistelmähän oli oikeasti Raimon. Raimo on meidän ikäinen ja tuttu jo vuosien takaa. Pienikokoinen äijä, mutta pinna on lyhyt kuin perkele. Raimolla on ns. italialainen sulake. Ja kun nämä ominaisuudet yhdistetään vahvaan nyrkkeilytaustaan, voidaan Raimoa sanoa vaaralliseksi kaveriksi.

Anssin rekkaura päättyi lyhyeen, mutta syvälle. Enskan poika sai ajettua kymmenen metriä – ja suoraan yli metrin syvyiseen ojaan.

Anssin pahaksi onneksi Raimo tuli juuri kusiputkasta paikalle. Sehän näki heti mitä oli tapahtunut ja sen päässä kiehui. Yhdessä hetkessä Raimo oli repimässä ovea auki ja tempomassa Anssia rinnuksista ulos.

Siinä ei paljoa naurattanut – paitsi mua ja Repaa. Voidaan todistettavasti sanoa, että Anssi sai elämänsä kyydit. Repa oli kuin Rocky Balboa, Anssin toimiessa nyrkkeilysäkkinä. Raimo poistui lähibaariin kiroillen ja me mentiin tarkistamaan Anssin kunto. Lääkäriin ei tarvinnut Anssia viedä, sillä määränpäähän ei ollut enää matkaa kuin 100 kilometriä.

- Vittu se mitään tartte. Verentulo kyllä loppuu aikanaan, Repa evästi.

Saihan Anssi meiltä myös uuden Uivelo-lempinimen. Se varmaan muistaa nämä mustelmat siinä vaiheessa, kun suunnittelee uusia työvuoroja.

- Veksi, Repa ja Uivelo. Taas tien päällä.

Seuraava mökkikylä

Hieman oltiin aikataulusta jäljessä, joten nyt ei ollut aikaa läträillä viinan kanssa. Ajelin yllättävän selvänä, kun taas Veksi oli jo kunnon sooseissa pelkääjän paikalla. Ei saatana eihän meillä mikään kiire ole minnekään. Enska on vaan mielissään, kun saa olla kotona Erjan kanssa kahdestaan joten päätettiin pysähtyä tuttuun mökkikylään noin 100km ennen itärajaa. Mökkikylää piti entinen duunikaverimme Jore. Jore oli itseasiassa Enskan hyvä kaveri ja samoihin aikoihin olivat kyntäneet Itä-Euroopan bordelleja.

Saavuttiin mökkikylän pihaan ja heitettiin Anssi nukkumaan telttaansa ja häivyttiin respaan hakemaan mökinavaimet. Tiskillä lyötiin pöytään kaikki mahdolliset etukortit mutta Jore vaan naureskeli siihen, ette te noita tänään tarvitse. Kyllähän mä vanhoille kavereille illan ohjelman tarjoan ja samalla näen miten opit on menneet perille. Oottehan te pojat kasvaneet jo miehiksi.

Jorehan opasti meitä rekkisten saloihin silloin, kun aloitettiin nämä hommat. Oli siinä nuorella pojalla huuli pyöreänä, kun Jore näytti miten isot pojat toimii. Hieno mies Jore ja kova panemaan. Mökkikyläkin taisi olla vain sivubisnes sen verran näytti olevan alan naisia äiti-Venäjältä töissä mökeissä. Täyden palvelun Jore tarjosi ja kysyi tartteeko meidän kolmaskin kaveri samanlaisen. Kerrottiin, että Anssi on Enskan poika, josta Jore innostui. Ajatteli varmaan, ettei omena olisi kauas pudonnut puusta. Väärin...

-Repa, mestarin opissa.

Aamun valjettua

Aamu sarasti kirkkaana, Veksi otti vielä huikkaa pullosta, kun Anssi koputteli taas oveen. Menin ovelle ja sanoin, ettei tämä ole mikään vitun hotelli, jonne tulla aamupalalle. Anssi hädissään peläten saavansa reibanit tokaisi, että oli pakki aivan kuralla. Kysyin siltä, että mistäköhän se olisi sen saanut. Anssi kertoi juoneensa sen teen sieltä kuumavesipullosta. Huusin sisään Veksille, että Anssi oli juonut pullon sisällön, johon Veksi räjähti nauramaan ja huusi ovelle, että miltä mun kusi maistuu. Anssi ei voinut uskoa sitä todeksi, oli kuulemma kotonakin joskus samanmakuista teetä. Ehkäpä Enska oli käytännön pilojen miehenä tehnyt pojalleen pienen källin.

Anssi yritti päästä autoon sisään mutta Veksi otti niska-perse otteen ja heitti pojan takaisin peräkärryyn. Vittu se tänne sisälle tule oksentaa vielä...

-Repa, ainoa ajokuntoinen

Lämmikettä

Keväinen ilta alkoi jo olemaan pitkällä ja meillä Veksin kanssa alkoi humalaki olemaan jo kivasti nousussa. Oltiin vielä mökillä brenkuttelemassa ja tarkoituksena ottaa iisisti oltiinhan tässä työkeikalla. Ilta oli aika viileä ja kas kummaa Anssi koputteli oveen ja huuteli, että meidän pitäisi tulla avaamaan se ja päästämään poika sisään. Ok kylmähän siellä oli ja Anssi oli kotoa karkuun lähtiessään saanut jalkaansa vain rusehtavan kellertävät kalsarit. Ei muuten tainnut olla sen väriset ostaessa. Kylmähän pojalla oli perkele tullut, kun Enska oli rangaistukseksi karkaamisesta pistänyt pojan kalsareissa maailmalle. Eihän me Veksin kanssa oikein voitu puuttua heidän perheasioihin mutta vähän kävi säälittämään se hytinä.

Onneksi oltiin otettu kuumavesipullo mukaan varmuuden vuoksi. Veksihän keksi millä sinne saadaan lämmintä vettä. Noh Veksi vetäs röhmynsä pullon suuaukosta sisään ja lorotti muutamat desit ureaa sisältävää nestettä pulloon ja pullo Anssi lämmikkeeksi. Kyllähän se vähän lämmittään teltassa ja aamulla selviää sekin, menikö se nuija juomaan sen.

-Repa, edelleen mökillä, promillet nousussa

ensimmäinen tauko

Enska oli hommannut meille koirankuljetus peräkärryn, jonne Anssi sullottiin. Oli ilmeisesti ennenkin peräkärry ollut samassa tarkoituksessa, kun kaksi pientä yksiötä oli yhdistetty tilavaksi kaksioksi. Tilava ja tilava mutta saatiin Anssi juuri mahtumaan sinne. Luukku kiinni ja lukkoon. Peräkärryyn saadaan hyvin mahtumaan Gennadin pirtuvarasto ja TIR-kyltit siihen niin ei tullissakaan tule ongelmia.

Hymyssä suin lähdettiin ajelemaan kohti itärajaa, vaikka olihan se pieni arvonalennus, kun teiden ritarit ajelee jollain pikkuautolla. Ajateltiin siinä Veksin kanssa, että mitä turhia kiireitä pitelemään ja pidettiinkin ensimmäinen tauko jo tunnin ajon jälkeen tutussa mökkikylässä. Eiköhän sinne yöksikin voisi jäädä brenkuttelemaan. Päästettiin Anssikun ulos kärrystä ja heitettiin sille teltta missä se saisi nukkua. Itse otettiin käyttöön reilun 100 neliön kelohonkahuvila. Ilta oli vielä nuori...

-Repa, saunassa +80, kossupullo korkattu.

Anssin vaihtoon lähtö

Niin koitti se päivä, jolloin Anssin piti lähteä Venäjän Karjalaan vaihtoon, josta Gennadi tulee meille vastavuoroisesti. Anssihan on oikeastaan aikalailla äidin poika ja pikkasen poikaa jännitti tuleva reissu. Oikeastaan Anssi ei olisi edes halunnut lähteä vaihtoon mutta isä-Enskan sana oli laki Hauenselän perheessä (tosin Erja päätökset tekee). Aamulla Anssia ei kuitenkaan näkynyt aamiaispöydässä vaan poika oli lähtenyt karkuun.

Enska onneksi tiesi mistä Anssin löytää. Piiloonhan se oli mennyt kotisaunan alle, johon se oli aina tiukan paikan tullen paennut. Enskaa vitutti asia niin, että repi Anssin sieltä pois ja pisti pari upparia pojalle runkoon. Ei Enska iljennyt sentään reibanit antaa matkaeväiksi, tiedä vaikka ne joku pöllisi matkalla. Siinä jäi Anssilla aamiaiset syömättä, kun Enska raahasi pojan autoon, jossa Anssi kokomatkan valitteli kipeitä kylkiään.

Isä ja poika saapui firman pihaan ja Enska luovutti Anssin mulle ja Veksille ja sanoi, että viekää se äkkiä helvettiin hänen silmiensä edestä...

-Repa, suuntana Karjala, siis se alue ei olut

Vaihtoon

Enskallahan on tunnetusti hyvät suhteet Venäjälle ja Baltiaan, mistä syystä lie. Joka tapauksessa Enska oli saanut kotona Erjallekin myytyä ajatuksen, että Anssi olisi hyvä saada muutamaksi kuukaudeksi "vaihtoon" Venäjälle ja sieltä tulisi vastavuoroisesti kaveri tänne haistelemaan tuulia. Toivottavasti ei mitään liimanhaistelijoita sentään.

Enska päätti kertoa meille luottokuskeille asiasta ja kysyi mielipidettä siihen. Mehän Veksin kanssa oltiin heti asian takana. Muistuteltiin, että uusi kaveri muistaa tuoda kirkasta tarpeeksi, niin eiköhän sitä juttuun tulla. Ensio ilmoitti meille, että sopiva kaverikin oli löytynyt. Kuulemma joku Gennadi tulee tänne, sukunimi oli suomalainen eli lienee paluumuuttajia. Viikon päästä on kuulemma tulossa ja Enska kun ei luota muihin kuin omiin kuljetuksiin niin meidän pitäisi lähteä muilut....siis viemään Anssi Veksin kanssa rajantaakse. Samalla reissulla otetaan myös tämä Gennadi mukaan.

Veksin kanssa ilmoitettiin ykskantaan, että ollaan käytettävissä mutta Anssia ei oteta samaan hyttiin. Ei se tuntunut Enskaa kiinnostavan.

-Ottakaan tällä kertaa henkilöauto ja pistäkää perään koirienkuljetukseen tarkoitettu peräkärry. tokasi Enska.
-Hyvin se Anssi siellä viihtyy, mainosti Enska.

Mietittiin Veksin kanssa sen ihmisoikeudellista puolta mutta käsky on käsky ja mielummin Anssi siellä, kun samassa autossa.

-Repa, päämajassa

Särkiä ja silliä

Ainahan me ollaan Repan kanssa tiedetty Anssi heikkoudet. Se jätkä on vaan yksinkertaisen lahjaton. Enskalle asia valkeni ehkä lopullisesti tän kotipalvelukeikan jälkeen, jonka Anssi siis mopoautollaan paskansi.

Elettiin kauniin aurinkoista tiistaita, kun Enska yllättäen tuli aamupalaveriin ja ilmoitti jäävänsä pariksi päiväksi saikulle. Luultavasti sen pumppu ei enää kestä kattoa kolmen minuutin seisokista syntyneen poikansa Anssi toilailuja.

Enska lähti ja Anssilla nousi heti kusi päähän. Se meni Enskan toimistoon ja nosti jalat pöydälle. Se kai kuvittelee pystyvänsä johtamaan tätä firmaa. Noh – ainahan saa yrittää. Koska meilläkään ei ollut ihmeellisiä ajoja tiistaille, niin päätettiin Repan kanssa mennä vielä hakemaan viimeiset pilkkikalat pois järvestä. Jätkät pitivät meitä hulluna, mutta sanottiin, että mehän hoidetaan turvavaljaat ja naskalit ennen jäälle menoa.

Oltiin juuri lähdössä, kun firman pihaan tuli joku tärkeän näköinen äijä Volvollaan. Enska oli ilmeisesti unohtanut perua jonkun tapaamisen. Päätettiin heti iskeä siihen.
- Toimitusjohtaja Ensio Hauenselkä ei valitettavasti ole paikalla, mutta hän on antanut kaikki valtuudet neuvotteluun pojallensa, ajojärjestelijälle ja pojallensa, Anssi Hauenselälle, Repa sanoi ja opasti vielä äijän oikeaan paikkaan.

Jätkä soittivat firmasta parin tunnin päästä. Anssi oli neuvotellut omasta mielestään hyvän diilin. Äijä oli tarjonnut jostain kuljetuksesta kolmasosan tuottoja, mutta Anssi oli vaatimalla vaatinut, että firma haluaa tuotoista kuudesosan. Mongoloidin matikkapää oli siis puolittanut äijän ehdottaman tuoton. Naurettiin Repan kanssa partaamme. Kunhan Enska kuulee hyvistä kaupoista…

Otettiin firman pihasta Ivecon nuppi ja käytiin hakemassa naskalivärkkiä Alkosta. Sidottiin kaksi viinapulloa narun molempiin päihin ja Repa laittoi nupin vinssistä vaijerin mahan ympärille. Näin olisimme turvassa myös heikon jään sattuessa.

Loppupäivä menikin iloisesti kalastellen. Saatiin pari pientä ahventa ja muutama särki. Ajateltiin viedä niitä Anssin mopoautoon, jotta sekin saisi joskus tuntea sillin hajua koslassaan.

- Veksi, jään paksuun 5,5 cm

Viikonlopun antia

Viikko oli taas valjennut. Väsytti niin saatanasti, koska dokatessa oli mennyt viikonloppu. Piti olla selvä viikonloppu mutta Veksi tuli muijansa kanssa käymään perjantaina. Veksi oli ottanut tuliaisiksi mukaan pari pulloa vuosikerta spiritus fortusta. Pullot aukesivat jo eteisessä, sillä arvasinhan mä, että Veksillä on jotain mukana ja otin blandiksen mukaan, kun menin ovea avaamaan. Muijat alko jotain vinkumaan, että taasko te alatte dokaamaan. Veksi äkkipikasena miehenä antoi heti sangattomat reibanit muijalleen. Ne vanhat alkoi olemaankin jo vähän liukuväriset mutta nyt on keke-malliset reibanit taas päässä.

Dokatessa siinä meni se perjantai ja lauantai ja kyllä se sunnuntaikin oikeastaan. Muistikuvat on aika hatarat mutta taidettiin Veksin kanssa nukkua pari yötä rekan hytissä. Saatana muijat pääsi yllättämään, kun oltiin niin kännissä. Saatana älkää nyt luulko, että siellä rekassa jotain homostelua olisi ollut. Ikinä en ole Veksin genitaaleihin koskenut, paitsi silloin, kun aikanaan Veksin polttareissa lyötiin sille dildo hanuriin ja poika kaupungille.

-Repa (darrassa)

Uusi aluevaltaus

Ensio oli saanut idean laajentaa yritystoimintaa ja sen avulla Enskalla olisi mhdollisuus päästää Anssikin auton rattiin. Anssihan oli saanut uuden mopon mutta apupyöristä huolimatta ajo oli todella huteraa ja Enska pistikin mopon keltaiseen pörssiin myyntiin. Vaikka Enska on karu äijä niin se halusi antaa Anssille mahdollisuuksia pärjätä. Niinpä Anssille hankittiin mopoauto. Se olisi huomattavasti turvallisempi kuin se mopo, jota se oikein osannut ajaa, koska vaihteiden kanssa oli ongelmia.

Enska voitti kaupungin tarjouskilpailun ateriapalveluiden perilleviemisestä. Siis niitä, kun käydään viemässä kotona asuville vanhuksille ruoat valmiina. Enska ajatteli, että se olisi Anssille hyvä homma ja sillä mopoautolla onnistuisi myös niiden kuljetus. Enskan tarjoushan oli ollut ennätysalhainen perustuen juuri siihen, että Anssi toimii työntekijänä. Veksin kanssa juteltiin Enskan kanssa siitä ja hieman Enskaa hirvitti se, että niitä aterioita oli aika paljon jaettavana ja vielä ympäri kaupunkia. Mitenköhän Anssilla onnistuu perille löytäminen, kun nykyiseen asti Anssi osasi kotoaan vain lähikauppaan, töihin ja lähipubiin, jonne Erja lähetti Anssin monesti hakemaan isä-Ension pois.

Kuten arvata saattoi niin kaupunki vaihtoi nopeasti toimittajaa. Työstä ei tullut mitään, kun Anssin aivoihin ei mahtunut ohjeista mitään. Prosessori kävi jo tarpeeksi kuumana siitä, miten autolla tulisi ajaa. Niinpä yksikään vanhus ei saanut ruokiaan, kun ensinnäkään Anssi ei päässyt yhdellekään asunnolle ja toiseksi se ajoi moponsa firman taakse ja alkoi syömään niitä ruokia. Kaupungin äijiä kävi duunissa vaahtoamassa Enskalle, että oliko se vittuillu vaan ottamalla ruokakuljetukset hoitaakseen. Mitä loppujen lopuksi käteen jäi. Ei Anssia voi mihinkään hommaan laittaa yksin ja lopulta Anssi saa aina rangaistuksen...

-Repa, tyhjien styrox laatikoiden äärellä, Veksi vierellä flinda taskussa.

Vapaapäivä

Keskiviikko aamu alkoi tasaisen harmaan ja sellaisen men uskottiin Veksin kanssa sen olevan. Yllätys olikin suuri, kun Enska saapui töihin ja ilmoitti meille kahdelle, että voidaan pitää vapaapäivä. Ihmeteltiin siinä Veksin kanssa mistä päin nyt tuulee. Tokaisi vaan, että kyllähän hänen ykköstyöntekijät ansaitsee yhden vapaapäivän. Loppuun se vielä tokaisi, että lähdette nyt himaan kumpikin. Ei meitä kahta kertaa tarvinnut käskeä. Duunin portilla törmättiin Köpiin, joka oli ilmeisesti tietoinen meidän vapaapäivästä. Köpi tokaisi jotain, että tänään oli duuniin tulossa joku tarkastaja (nähtiin se parkkipaikalla ja tuttu kaveri lähipubista) ja erityishuomiona oli ajoajat ym muut tavat sen ympärillä.

Ei saatana meillehän valkeni, että Enska halusi meidät pois jaloistaan ja ettei jäisi kiinni kaikista rikkomuksista mitä ollaan tien päällä tehty. Onhan se teettänyt ylipitkiä päiviä ja maksanut pimeästi. Ei se niistä kiinni jää mutta kai se halusi pelata varman päälle. Ajateltiin, että pikku jäynä kuitenkin sille. Soitettiin Anssille toimistoon ja tiedettiin se niin dorkaksi, ettei se tajuaisi mitään. Hyvässä lykyssä saisi myös syyt niskoilleen. Kusetettiin Anssille, että menisi heti kysymään Enskalta milloin se maksaa ne pimeät korvaukset meille. Ei jumalauta sehän uskoi ja meni suoraan kysymään kun tämä viranomainen oli siellä. Voidaan kuvitella sitä viatonta ilmettä, joka hiukkasen karsastaa, kysyessä meidän pimeiden palkkojen perään.

Puhelun taustalta kuultiin, kuinka Enska raivosi siellä Anssille ja taisi se pistää samalla vähän läskiäkin tummumaan. Olihan Enska jäänyt housut nilkoissa kiinni veronkierrosta. Ei kai siinä mitään, kyllähän se viranomainen hajusta päätellen oli lahjottavissa ponulla. Ja sitähän Enskalta löytyi ihan kivasti toimistolta.

Mutta pahiten käry kuitenkin koski Anssia, jolta taitaa jäädä toukokuun retki Tallinnaan väliin, jonka Enska oli luvannut jo viime syksynä. Bordellien kauhu oli luvannut, että Anssikin saisi joskus naista ja helpoiten se onnistuisi ostamalla. Nyt Enska pääsi kuitenkin siitä pälkähästä. Ajateltiin Veksin kanssa käydä hakemassa Anssille pumpattava Barbara, sillä ainaki pääsisi alkuun.

-Repa (shoppailemassa Veksin kanssa)

Easy rider

Arkeen oli palattu pitkäksi venähtäneen Saksan reissun jälkeen. Enskakin otti yllättävän tyynenä vastaan kuitit matkalta. Ihme kyllä ei se niitä sen tarkemmin edes syynännyt, mikähän lie oli syynä kevät vaiko kotona vällyjen välissä irronnut kuti. Niin olihan Enska kevään kunniaksi ostanut pojalleen Anssille vähän käytetyn Suzuki PV:n.

Aamulla oli koko firma pihalla ottamassa Anssia vastaan. Sieltähän ajojärjestelijämme saapui firman pihaan Born to be wildin soidessa kaiuttimista. Veksi oli käynyt pistämässä biisin soimaan. Kaikki rekkikset räjähtivät nauramaan, kun nähtiin minkälaiseksi Enska oli PV:n tuunannut. Apupyörät oli molemmilla puolilla auttamassa ettei Anssin uusi nahkainen ajovaate joudu tositestiin. Lisäksi Enska oli laittanut mopon perään oranssin lipun, jollaiset on tutumpia pikkulasten pyöristä.

Ei siinä mitään olihan Anssi ihan tyylikäs näky mustassa nahkaisessa ajohaalarissaan ja avokypärässään, jota koristi Anssin leuasta roikkuva yksi pitkä partahaiven. Mieleen tuli joku porno, jossa esiintyjät ovat enemmän tai vähemmän friikkejä. Enska olikin varmaan Anssille vittuillakseen hommannut sen mopon, tosin Anssi kun pääse äiti-Erjalle kertomaan asian niin korvillehan Enska siitä saa.

-Repa, aamupöhnässä ml-keskuksessa

"Onnellisesti" kotona

Nyt on Berliinin reissu päätöksessään. Tänään tallataan taas Repan kanssa tuttuja naamoja Seppälän maalikennekeskuksessa. Ensimmäisenä tallataan Maken naama. Se pässinpää oli kehunut muijalleni nähneensä meidät Helsingissä Esson parkkipaikalla. Maken älynväläys tuhosi alkuperäiset suunnitelmat. Olin jo sanonut muijalle, että tullaan Suomeen vasta sunnuntaina, kun todellisuudessa lautta oli satamassa jo perjantaina. Jos se olis toteutunu, niin rekkatiimi Repa & Veksi vetäny kaksi päivää pelkkää kirkasta, jolla olisi saatu mukavasti Berliinin tomut kurkusta pois.

Noh - kuten sanottua, suunnitelmat menivät päin persettä. Muija soitti ja tietenkin kiristi mua tulemaan suorinta reittiä kotiin. Meinasin vastata, että suoraan en oo kohta kolmeen viikkoon autolla ajanutkaan, mutta päätin vastata myöntävästi. Meinasi kyllä pinna palaa, kun muija rupes utelemaan tuliaisista.

- Eihän mulla nyt oo ollu mihinkään shoppailuun aikaa. Täähän on ollu täysi työreissu.
- Kyllä sä kulta varmaan jotakin oot kuitenkin ostanu, sä vaan esität.
- Joopa joo, sanoin ja löin luurin kiinni.

Kortteli ennen kotia piipahdin lähi-Siwassa ostamassa Berliinin tuliaisia. Pari kindermunaa, yksi pehmolelu ja Ykkösbonus-paita, jonka revin puoliväkisin miesmyyjän päältä.

- Nää saa kelvata, mietin mielessäni.

Rikos olisi ollut täydellinen ilman muijaa. Kersat rupes innolla syömään Saksasta tuotuja suklaamunia, mutta muija onnistui pilaaman kersojenkin illan. Sehän näki heti, että paita oli Suomesta, ja hajuista päätellen vielä suoraan käytöstä otettu. Mun kotelo ei enää moista kestänyt. Päätin, että muijakin saa liittyä kersojen itkukerhoon, kun oli kerta sen aloittanutkin.

Episodin jälkeen lähdin suoraan Siwaan hakemaan rauhoittavaa keskiketterää. Soitto Repalle ja pian oltiin muistossamme ajelemassa pitkin Reperbahnia.

Nupista löytynyttä:

- 76 tölkkiä olutta
- 4 pulloa punaviiniä ja kaksi viinilasia
- 1 puoliksi juotu valkoviini
- 8 pulloa lääkkeeksi tarkoitettua spiritus-fortusta
- kasetteja
- kenkiä
- adibaksen vuoden 2008 kevätmallisto
- n. 2000 euron edestä sporttibaarin kuitteja ja puhelinnumeroita

- Veksi, Repan residenssiltä.

Laivalla Suomeen

Vihdoin ja viimein alkoi retkemme Euroopassa olemaan ohi tältä erää. Saatiin molemmat nupit kommelluksitta Rostockiin ja laivaan. Tai eihän se haettu nuppi ihan priimakunnossa ollut. Siinä eilisiltana pienessä pöhnässä keksittiin Veksin ja Iljan kanssa vähän hajottaa autoa lekalla, olisi muka jouduttu maantierosvojen kynsiin. No ei kai se Enska sitä huomaa edes ja eihän se meidän auto ole.

Autot oli jo lastattu laivaan ja hyttiin heitettiin kamamme. Sanomattakin oli selvää, että päät vedetään Veksin kanssa täyteen laivamatkalla. Aikaahan tässä olisi reilusti. Siirryttiin suoraan baarin puolelle mukanamme taskulämmintä kossua pullossa. Veksi piilotti sen varmuuden vuoksi muniinsa, ettei baarimikko ala nihkeilemään sen takia. Ekat juomat haettiin ja baari näytti aika tyhjältä lukuunottamatta jotain transua. Pöytään mennessä huomattiin kuitenkin, että nurkkapöydässä istui naapurifirman jäyhä-Jaska. Perkeleellinen tuuri kävi, sillä Jaska kun on ottamassa niin ei aika käy pitkäksi. Eihän Jaska paljon puhu mutta teot puhukoon puolestaan.

Jaska alkoi olla jo aika hiivoissa tunnin tinttaamisen jälkeen. Veksi alkoi vittuilemaan Jaskalle haukuten tätä hintiksi. Kyllähän me tiedettiin, ettei se mikään hintti oikeasti ollut, sladdikin oli kuin hevosella ja naista kaatunut lähes samaan tahtiin kuin meillä tosi rekkiksillä. Veksi pyysi Jaskaa todistamaan, että on panomies ja käski Jaskan mennä iskemään baarissa istunutta transua. Jäyhä-Jaska oli jo sen verran jurrissa, ettei tuskin huomaisi mitään eroa. Eipä yllättänyt meitä, kun Jaska nopeasti oli iskemässä "akkaa".

Taisi ehdottaa suoraan jotain, kun poistuivat nopeasti vessaan. Kymmenen minuuttia myöhemmin Jaska tuli takaisin baariin kehuen saaneensa kunnon imut ja vittuili jotain heterohan hän on. Veksin kanssa naurettiin vedet silmissä ja kerrottiin, että Jaskaa oli juuri imenyt mies. Eihän se heti uskonut mutta pikku hiljaa alkoi ilmeisesti selviämään, kun tämä leidi saapui takaisin baariin iskien silmää Jaskalle. Jaska kirosi ja taisi lähteä ostamaan reibaneita uudelle mimmilleen...

-Repa, Itämeren aalloilla, 2,2 promillea

That's my boy

Ilja paljastui tekijä mieheksi ja johdatti meidät mukavan tuntuiseen tankob.. siis sporttibaariin. Huomattiin, että Ilja oli tunnettu kaveri siellä ja päästiin suoraan yksityiseenkabinettiin, jossa oli baarin parhaat pelit. Samalla meillä Veksin kanssa tuli mieleen, että eiköhän käytetä tilaisuus hyödyksi ja rellestetä Enskan rahoilla oikein pohjanmaan kautta. Tilattiin siinä muutamat sylitanssit kaikilla herkuilla kuitteja vastaan. Pitihän nämä Enskan saada verotukseen. Niin eihän tämä ollut mikään pelkkä tanssipaikka vaan kaikilla mausteilla sai hommat tilattua ja eihän rekkis sellaista jätä käyttämättä.

Soitettiin vielä varmistukseksi Enskalle, että tulossa ollaan Suomeen. Enska tiuski, että autot on ajettava Rostockissa lauttaan ja tullaan sillä Suomeen. Vähän se otti meidän ammattiylpeyteen mutta ymmärrettiin kuitenkin Enskankin kanta. Onhan tässä jo kolmatta viikkoa oltu reissussa kaikkien viivytysten takia. Laskeskeltiin, että huomisillaksi ehdittäisiin pohjoiseen. Enska ei siihen nielemättä suostunut vaan kysyi, miksei ehdittäisi aamuksi. Selitettiin siinä, lakisääteinen tauko pidettävä nyt ja että ei kai se halua, että sen työntekijät niitä rikkoo.

Luvattiin, että otetaan iisisti ilta ja kerrottiin, että ollaan baarissa katsomassa futista. Siihen vanha bordellien pukki huudahti, että vittu te mitään jalkapalloa kattomassa ootte vaan huorissa siellä taas ollaan. Mietittiin minkä hepulin se siitä sai mutta tokaisin vaan, että niin sitä pitää pojat. Voisitte melkein olla mun poikia. Siinä Veksin kanssa mietittiin, että onneksi ei olla.

-Repa, sporttibaari, jossain Berliinin liepeillä

Kotimatkalla

Ollaan viimein päästy Repan kanssa kotimatkalla. Matkaa tehdään nyt kahden yhdistelmän voimin. Saatiin siis haettua sen vuokrahinaajan jättämä auto kotimatkalle.

Oli silti pakko soittaa Enskalla ja kysyä varmistusta siihen, miksi me ylipäätään Repan kanssa oltiin Berliinissä. Repa oli yhtä suurena kysymysmerkkinä kuin minä, joten oli pakko ottaa yhteyttä toimistoon.

Enska pystyi onneksi kaiken kiroilun keskeltä huutamaan: ”TUOKAA SE PERKELEEN REKKA TAKAISIN! JUMALAUTA OOTTE TE IHMEELLISIÄ, KUN YHTÄKÄÄN ASIAA EI OTETA TOSISSAAN!!”

On kyllä tullut reissussa juotua ihan kohtuudella, mutta tää taitaa olla ensimmäinen kerta, kun muisti on molemmilta menny näin pahasti.

Löydettiin lasti ja laitoinkin Enskalle tekstiviestin:
”Rekka löydetty ja kotimatka on hyvässä vauhdissa.”

Sitä en viittyny kertoa, että kotimatka sujui hyvin ensimmäiset viisitoista kilometriä. Tavattiin sattumalta valoristeyksessä venäläinen kollega Ilja, joka lupasi piffata meille yhdet snapsit kaupungin laidalla sijaitsevasta ”sporttibaarista”.

- Veksi: Sporttibaari, 15 kilometriä Berliinistä

Muistiinpanot

Iltapäivällä puhelin taas pirisi rekan nupissa. Arvattiin heti Veksin kanssa, että Enska se siellä soittelee ja pahoittelee aamun puheitaan. Puheen sävy olikin jo rauhoittunut ja ilmeisesti kohtaloon oli alistuttu tosin äänekkäästi se tuli silti.
-HOITAKAA SE REKKA SIELTÄ SAKSASTA TAKAISIN SUOMEEN JA YRITTÄKÄÄ PITÄÄ KIIRETTÄ. OOTTE MUN LUOTTOKUSKEJA JA NOPEUS TEHTÄVÄSSÄ SAATTAA TUODA HYVÄN PALKINNON. huuteli Enska puhelimeen.

Sovittiin Veksin kanssa, ettei ainakaan enää eksytä Aasiaan mutta homma hoituu kuitenkin omalla tahdillaan ja Suomessa ollaan kun ollaan. Sen saa Enskakin kestää. Mietittiin kuitenkin, että mitähän se tarkoitti sillä palkkiolla. Sen nyt arvasi, että se vanha pukki mitään rahaa ollut kaavaillut. Ajateltiin, että soitetaan Enskalle ja kerrotaan omat ehtomme, jolla lastikin saapuu nopeammin perille. Vanhana bordellien painajaisena Enska voisi antaa muistiinpanonsa hyvistä bordelleistä meille, joilla sillä on vielä käyttöä. Ei se koskaan ollut niistä kertonut mutta pari kertaa oltiin nähty, kuinka se oli selannut muistioitaan ja meidät havaittuaan laittanut ne visusti kassakaappiinsa takaisin, sillä eihän Erjan sopinut niitä nähdä.

-Repa, kohde lähestyy

Enska soittelee...Taas!

Enska soitteli keskiviikkona heti aamusta. Äijä oli ihmeen pahalla päällä.
- MISSÄ PERKELE TE OOTTE PYÖRINY KOKO AJAN!!! NYT JUMALAUTA TÄNNE JA HETI!! JOS ETTE OO ENSI MAANANTAINA RIVISSÄ, SAATTE ETSIÄ UUDEN TYÖPAIKAN!!

Joku märkäkorva-rahtari olisi saattanut päästää kurat housuun, mutta muhun ja Repaan ei tyhjänpäiväiset uhkailut tehoa. Syy Enskan tinttailuun on yksinkertainen. Keskiviikkoisin sen muija pakottaa Enskan ja Anssin kattomaan Neloselta G-piste –ohjelmaa, sillä Enskan muija on kunnon feministipossu. Säännötkin on selvät. Enskan ja Anssin pitää olla kotona tv:n ääressä ennen kymmentä. Niiden pitää kuunnella ja katsoa tarkasti, mutta kommentteja ei sallita. Sen jälkeen Erja soittelee kaikki ystävättäret läpi, ja ne haukkuu miehet alimpaan helvettiin.

Mehän ei olla Repan kanssa missään väleissä Erjan kanssa. Riita juontaa jo vuoteen –94, jolloin firman pikkujouluissa konflikti puhkesi aseelliseen yhteydenottoon. Erja hyökkäsi mua kohti paistihaarukalla. Onneksi Repa pääsi väliin ja annettiin yhteisestä päätöksestä Erjalle uudet joulureibanit. Sen jälkeen meidän välit on ollu yhtä hyvät kuin palestiinalaisilla ja israelilaisilla.

On silti sääli katsoa, miten entinen Scanialla purjehtinut kuningas ja bordellien paholainen Enska on kuihtunut toimistotöitä tekeväksi nynnyksi.

- Veksi, sijainti: alan liikkeessä, 300 kilometriä määränpäästä