Muuttopäivä koittaa

Muuttopäivä avautui aurinkoisena ja lämpinämä. Samalla kirosin siinä, että pitikin tänään sattua talkoot kohdalle. Täydellinen päivä ottaa keittoa ja perkele. Nooh suuntasin siskon residenssille, jossa Miki olikin jo intoa puhkuen kantanut tavaroita ulos. Pihalle oli jostain käyty vuokraamassa pulla-mersu. Paikalle saavuttuani kysäsin Mikiltä, mikä vitun kiesi toi on.

-Se on se muuttoauto, jota sun pitäisi ajaa, Miki vastasi kirkkaalla äänellä.

-Ei saatana, viekää toi paska sinne mistä haitte. Ensitöikseen haetaan Enskalta oikea kuorma-auto paikalle.

Firman pihalla törmäsin Veksiin, jolla ilmeisesti oli huoltopäivä tänään. Habitus ainakin antoi ymmärtää niin.

-Lähes kuule mukaan muuttamaan tota meidän Mikiä, tuskin sä täälläkään viitsit aikaasi kuluttaa. Sanoin Veksille.

Veksihän oli valmiina kun partiopoika, vaikkei me tietenkään sellaisissa pelleilyissä koskaan ollut oltu mukana. Enskallekin tuntui sopivan, että Veksi lähti muihin töihin. Itseasiassa viime aikoina äijä on ollut yllättävän myötämielinen meidän projekteille. Kai se on huomannut, että ei se voi ykköskuskejaan liian tiukalla nuoralla sitoa ja ollaanhan me käytännössä korvaamattomia siellä.

Niin lähdettiin hakemaan Mikin tavaroita. Tosin ensin haettiin lähikaupasta korjaussarja Veksille. Kyllä se päivä siitä lähtee käyntiin.

-Repa, kuskina tänään.

Kyllä Enskan pojat hoitaa

Kaunis aurinkoinen sunnuntai oli ehtinyt jo puolille päivin, kun Enska kokosi kuskeja yhteen Ryppykartanon edessä. Yllättäen todellisuus ei ihan ollu sitä mitä Enska oli luvannu. Joudutaan kaiken lisäksi auttamaan hoitajia, kun ne kylvettää näitä rusinoita.

Repa otti tilanteen ihmeen rauhallisesti. Ilmeestä kuitenkin näki, että se osas odottaa jotain tällaista. Sen muijahan on samassa hommassa yksityisellä puolella.
- Ei hätää, mulla on suunnitelma. Otetaan potilaat kyytiin ja annetaan niille ikimuistoinen sunnuntaipäivä.

- Ja sä oot mukana tässä kans Andrus vai mikä sun nimi nyt olikaan, Repa varmisti.

Andrus (Mikko) on siis parikymppinen lukion käynyt ylioppilas. Selvästi jäänyt tyhjän päälle A:n papereilla ja nyt yrittää kouluttautua rahtariksi.

- Mun nimi on Mikko.

- Aivan sama. Mä en tiedä miten ne hommat siellä Venäjällä tehdään, mutta täällä vanhempien kuskien sana on laki.

- Mut mä oon Lappeenrannasta.

- Yksikin poikkipuolinen sana vielä, niin pidän huolen, että et saa duunia kuin kotimaasi bordellista. Saat sitten siellä avata liikkeen nostamalla perseen pystyyn.

- Mä oon kotoisin LAPPEENRANNASTA.

- Se on kuule ryssänpoika sillä lailla, että nyt menet tuonne ja haet sieltä oman rullatuolimummon. Sen jälkeen seuraat vain meidän esimerkkiä. Toinen vaihtoehto on huonompi ja sen jälkeen oot ite tossa rullatuolissa perkeleen nulikka, Repa selvensi.

Rullatuolikaravaani lähti matkaan kolmella muorilla ja yhdellä faarilla varustettuna. Kuskeina oli mun lisäksi Repa, Jakke ja pientä turvotusta poteva Andrus. Eipä menny aikaakaan, kun neljä kiitollista ryppynaamaa rupesi valittamaan joka asiasta. Milloin mentiin liian hiljaa, milloin taas kovaa. Välillä oli peiton tarvetta jaloissa, välillä ilman haluttiin kiertää.

- Ja onhan se ihme, kun ei näistä nykyajan miehistä oo enää mihinkään. Ennen oli miehet rautaa ja laivat puuta, yksi rusina napisi.

Samassa Repa teki yllättävän liikkeen rullatuolilla. Pieni väistöliike vasen-oikea-vasen tipautti Jussin tekarit maahan. Letka toisti Repan liikkeet armeijamaisen tehokkaasti. Pian Repalla olikin käsissään neljät tekohampaat.
- Ja tästä alkaa pieni tekariruletti. Suut auki. Sinne, sinne, nämä tänne ja nuo tuonne.

Repan hääräämisen jälkeen edessä istui neljä hymyilevää vanhusta. Hymy oli ehkä vähän väkinäinen, mutta ymmärtäähän sen, koska naapurin proteesit ei oikein istu omien lailla. Me oltiin kuitenkin tyytyväisiä. Eikä enää tarvinnut kuunnella sitä määkimistä ja valittamista.

- Nyt teit poika suuren virheen. Mä nimittäin päästin juuri löysät housuun, papparainen sanoi ja nauroi ivallisesti.

Äkkiä muutkin vanhukset rupesivat naama punaisena punnaamaan kiisseleitä pihalle. Ehdin jo kirota tilannetta, mutta Repa oli arvannut tämänkin.

- No sittenhän teidät pitää ilman muuta kylvettää, Repa sanoi ja lähti juoksemaan kohti läheistä ankkalampea.

Seniorit tajus aika nopeasti, mistä oli kysymys. Annettiin rullatuolille vähän vauhtia ja alava rinne hoiti loput. Tää vastaveto oli tarkasti suunniteltu, sillä Repa oli tehny sinne hiekasta hyppyreitä. Voittajaksi mäkikisassa selviytyi Helvi, joka venytti rullatuolihypyn uskomattomaan kahteen ja puoleen metriin.

Hoidokit olivat melkoisessa shokissa, kun vietiin ne takaisin kartanolle. Repa luovutti lastin ja vielä kehuskeli, kuinka mukavaa homma tämä sittenkin oli.

- Kylvetettiin samalla koko porukka, Repa sanoi ystävällisesti.

Ryppykartanon hoitajien ilmeet olivat epäilevät. Ne ei kuitenkaan kehdannut sanoa mitään, varmaan pelkäsivät meitä hulluja.

- Ja muistakaa, että tämänkin viihdytyksen teille tarjosi Ensio Hauenselän Kontti & Kuljetuksen miehet. Pitäkäähän nimi mielessä.

Saattaa kyllä olla, että tämän PR-tempun jälkeen Enska miettii taas kahdesti, voiko tosirekkiksiä patistaa hyväntekeväisyystyöhön pyhäpäivänä. Koko juttuhan voidaan tarpeen tullen pistää Andruksen piikkiin.

- Veksi, enkelin sädekehä pään päällä.

Muuttomiehenä

Hektistä on ollut viime päivät. Ensin tuli oltua viikon verran itänaapurissa ristiin rastiin ajellen ja hakien uusi kiinnekohtia, mistä suunnistaa. Matkalla takaisin Suomeen sisko soitteli ja kysyi voisinko tulla auttamaan sen poikaa muutossa. Oikeastaan en kuunnellut mitään mitä se puhui. Muutaman kerrran taisin joon sanoa ja se oli virhe. Havahduin, kun se kiitteli avusta, kun on kuulemaa vaikea löytää kuskia, jolla riittää kirjaimia ajokortissa.

Ei perkele siinä meni sitten vapaapäivät. Noh paska juttu mutta ihan hyvä kundihan Miki on ja kehityskelpoinen kaveri. Ajattelin, että siinä voisi samalla vähän opastaa poikaa miten suuressa maailmassa toimitaan.

-Repa, aloittelemassa muuttokeikkaa

Sunnuntaina hyväntekeväisyyttä

Kaiken pahan alku ja juuri oli Enska. Se oli ollu firman autolla toimittamassa ruokakuljetuksia paikallisella vanhainkodilla. Vakimiehenä ollut Jakke oli sairastunut, joten Enska päätti nuukana miehenä hoitaa ruokakeikan itse.

Ja kuten aiemmin Repan kanssa ollaan todettu, olisi Enskankin jo aika pienentää autoja, mutta suurentaa areenoja. Eli Enskan kannataisi ajaa jotain lyhytperäistä Hiacea mahdollisimman suurella parkkipaikalla.

Enska oli tosiaan lähtiessään peruuttanut jonkun ihmeellisen patsaan päälle. Vanhainkodin rusinat ja henkilökunta olivat tästä erityisen vihaisia. Enska kun oli huomaamattaan tuhonnut jonkun 140-vuotiaan Kauko-Justiinan omin kätösin tehdyn veistoksen ”Eläkeläisen tuska”.

- Ainoa mitä Kauko-Justiinasta oli meillä muistona, oli eräskin leskirouva tilittänyt.

Enskahan oli sitten hätäpäissään luvannut rahallisen korvauksen lisäksi, että me mennään tulevan sunnuntain omaisten päivänä vanhainkodille jeesaamaan. Siellä on kuulemma paljon porukkaa, joilla ei ole omia lapsia, joten Hauenselän Kontti ja Kuljetuksen miehet hoitavat sitten nämä.

- No ei tuu vittu kuuloonkaan! Vastattiin kuin yhdestä suusta.

- Mä oon kerran ulkoiluttanu äijää pihalla. Silloinkin se onnistui vain, kun sillä oli puuraamit ympärillä ja se päätyi multiin, Repa sanoi.

Enskan mukaan tästä oli turha keskustella. Kaikki sunnuntaina vapaana olevat kokoontuisivat sunnuntaina ryppykartanon pihaan.

- Sairaslomaa on sitten turha hakea. Ilmoitin jo lääkärillekin, että kaikki saavat vain keppiä.

Lähdettiin kaikki kyrpiintyneinä kohti kotia. Matkalla parkkipaikalle Repa rauhoitteli porukkaa.

- Kokoonnutaan sovitusti sunnuntaina Ryppykartanolle. Mä pidän huolen, että tää on meidän viimeinen hyväntekeväisyyskeikka ikinä. Ootte sit vaan mukana sunnuntaina, niin mä hoidan loput.

Kaikille kasvoi pienet sarvet hiusrajaan. Nythän odotan ihan innolla, mitä Repa keksiikään.

- Veksi, hyväntekijä sunnuntaina.

Ripaus homoeroottisuutta työyhteisössä

Repalla meinas mennä aamukahvit väärään kurkkuun, kun yhtäkkiä tuossa yhdeksän maissa aamulla vanha työkaverimme Jamppa tuli yllätysvisiitille.
- Mitäs vanhoille kavereille kuuluu?

Jamppa oli aikanaan ollut firmassa töissä. Sillä oli ennen perhe ja muuta, mutta se tuli kaapista ulos ja asuu nykyään jonkun huilistin kanssa. Se kaapista ulos tuleminen oli paremminkin rykäisy. Oltiin yksi ilta Repan kanssa verstaalla tekemässä sen pojan Escorttiin lokasuojia. Päätettiin pitää pieni kahvitauko ja asteltiin kahvitupaan. Enskan toimistossa näkyi valoa ja me kurkattiin sisälle. Siellä oli Jamppa, joka oli just tullu ajosta. Se istu Enskan koneen edessä lihanpala kädessä. Sehän olis ollut muuten okei, mutta Jamppahan katteli jotain homopornoa.
- FUCK YEAH RICK! PUSH IT NICE AND DEEP GARY!! Huusi Enskan tietokone.

Mehän vähän joskus kyllä ihmeteltiin, että Jamppa yritti vedota perhesyihin, kun mentiin pikkujouluissa käymään Tallinnassa. Repakin kysyi: ”Mitä sitte vaikka sulla on perhe? Tervetuloa kerhoon. Ja bordelliin mennään aina. Se kuuluu tähän ammattiin”.

Repaanhan tää Jampan pakoputkipainotteisuus otti kaikista eniten. Sehän oli helvetti istuttanut persettänsä samassa nupissa, missä pakoputki-Jamppakin.

Repa tempas kysymättä Jamppaa leukaan. Jamppa rojahti tuolilta ja kun se nousi ylös, Repa käski sen mennä seuraavana päivänä jättämään eroilmoitus ja tyhjäämään kaappi. Sattuipahan vielä niinkin, että Repa oli meidän firman luottamusmies.

Ja nyt koko porukka oli ihan hiljaa Jampan aamutervehdyksen jälkeen. Lopulta Repa päätti rikkoa hiljaisuuden.
- Missäs näät sun kavereita?

- Hei, älkäähän nyt viitsikö aloittaa taas. Menneethän on menneitä, Jamppa yritti.

Samassa paikalle tuli Late, yksi toukokuussa aloittaneista kesähessuista.
- No morjensta! Täällähän näkee uusiakin naamoja. Mikäs sun nimi on? Mun nimi on Jamppa ja mä olin ennen täällä töissä. Ajettiin samaa rekkaa vuoroviikoin Repan kanssa.

Ja samassa Late repesi.
- Ei vittu! Ootko sä se legendaarinen pakoputki-Jamppa!! BRÖÖM!!! BRÖÖM!!!

Sehän riitti Jampalle ja äijä menetti malttinsa saman tien. Mehän vaan Repan kanssa naurettiin ja yllytettiin Latea lisää. Pian Jamppa lähti juoksemaan Laten perään yrittäen saada kunniaansa takaisin.

Ne juoksi rinkiä varmaan viis minuuttia. Late oli just ehtiny juosta edestä pois, kun Repa ei jaksanu enää kattella Jamppaa, vaan tiputti sen vasemmalla kyynerpäällä lattialle huilaamaan.
- Ja tänne sulla ei oo enää mitään asiaa, jos haluat hymyillä sille puppelipojalle vielä joulunakin. Onko selvä, Repa kysyi.

Jamppa lähti huomattavasti hiljaisemmin, kuin oli tullut.
- Kiitti Repa, toi mulkkuhan kävi vähän kuumana, Late sanoi.

- TURPA KIINNI! Tässä on avaimet. Nyt meet peseen mun auton. Ja katokin, että se kiiltää, Repa huusi Latelle.

- Ja jos täällä on muita vielä muita hinttareita, niin ne tulee ilmoittautumaan mulle HETI! Vielä voi saada potkut ilman mustelmia! Ne jotka ei nyt lähde ja saadaan kiinni, hakataan sitten TYKY-päivillä. Ihme porukkaa saatana!

Ja yhtäkkiä koko firmassa olikin hiljaista. Mä luotan, että Repa pitää vastedeskin huolen siitä, että tässä firmassa tietä kyntävät vain aidot rekkikset.

- Veksi, tosirekkis ja hetero

Myyntimiehinä

Vaikka Enskasta voi olla mitä mieltä vaan, niin pakko sanoa, että kalusto on huippuluokkaa meillä. Enska vaihtaa autoja suhteellisen usein ja tällä kertaa minä ja Veksi laitettiin esittelemään vanhoja rekkoja ostajaehdokkaille. Firman pihaan saapui pienen firman edustaja, joka etsi pulla-mersua firmaansa.

Veksi kyseenalaista samantien pulla-mersun tarpeellisuuden ja tarjosi kalustoksi isoa yhdistelmää.

-Ehei en mie noin issoo autoo taravii, firman omistaja Pete puolustautui.

-Ei kato saatana noilla pikkuautoilla tee mitään. Tässä on kaikki mitä tarviit, hytit plus muut herkut. Kato tänne on hyvä tuoda misutkin kun oot keikalla, Veksi sanoi, pitäessään myyntipuhetta.

-Onkos se noin, että naisiakin saisi tälläsellä, Pete tiedusteli varovasti.

-Joo joo perkele, niitä riittää ja munat sulla on sen jälkeen tulessa, Veksi mainosti ja jätti sanomatta, mistä kirvely saattaisi johtua.

-Ehkä mie tarviin sitten tollasen, Pete innostui asiasta.

-Juu laitetataanko pakettiin ja vaihdossa voit jättää ton uuden Caeynnen tänne. Veksi sanoi.

-Ei kai sitä tarvi antoo poies, Pete niiskutti.

-Ei tarvii ei mutta välirahaa et tarvi enää sen jälkeen, Veksi iski silmää vanhan autojobbarin tavoin.

-Kaapat synty, Pete sanoi ja vakuudeksi lyötiin kättä päälle.

Paperit tehtiin autoista ja tyytyväisiä oltiin molemmin puolin. Näin saatiin uusi työsuhdeauto firman, joka tietenkin on meidän käytössä.

-Repa, narukravatti kaulassa.

Kendoilijat

Pisti taas Veksin kanssa hymyilyttämään suomalaiset ja jokakeväinen Skoda-Cuppi. Tänäänkin aamupäivällä pidettiin kahvituntia lähi Tebiksellä, kun siihen samaan pöytään istui joku wannabe-rekkis. Kaveri alkoi itsekseen hyräilemään jotain vitun ihanaa leijonat ihanaa-biisiä. Veksi ei ollut huumoripäällä aamulla ja käski kaverin pitää turpansa kiinni.

-Ettekste pojat kattonut Suomen peliä yöllä, Tepi vauhkoi rään lentäessä suusta.

-Vittu me mitään poikia olla sulle hintti, Veksi sivalsi takaisin ja terästi sanomaa kurkunleikkauseleellä.

Siinä sitten selitettiin Tepille, että joku vitun kendon keväthöntsä ei voisi vähempää kiinnostaa, eikä etenkään yöllä. Tosi rekkis tekee siihen aikaan jotain aivan muuta. Siinä pyöriteltiin päätä, kun poika yritti jatkaa tarinaansa. Eikä se nyt tajua, ettei oikein iske aihe. Lopulta se lähti autolleen ja Veksi epäili, että kaverilla otti eteen kertoessaan kendosta. Ja pitihän se arvata, Tepi oli liikeellä henkilöautolla ja tehtävänkuvana pakettien jako.

-Repa, massakautta odotellen.

Keskiviikon palaveri

Elettiin keskiviikkoa ja oltiin Repan kanssa juuri lähtemässä ajon jälkeen kotiin. Päätettiin vetää viimeiset röökit ja sen jälkeen suunnata kämpille.

Yllättäen Enska tuli siihen suu vaahdossa. Se oikein vaatimalla vaati, että jäätäis sen kanssa hetkeksi suunnittelemaan firman tulevia kesäpäiviä. Me nähtiin heti, että sille oli jo brenkku maistunu ainakin yhden pullon verran.

- Jhääkää nyt sshhaatana mun kanssa tänne. Tehän ootte mun ykköshmiehiä. Viinaakin riittää, Ensio sammalsi.

Luvattiin jäädä, mutta sillä ehdolla, että huomenna olisi sitten pelkkä huoltopäivä. Huoltopäivinä vaan raahaudutaan talleille ja yritetään selvitä krapulasta.

Ensio oli ottanut kesäpäivien järjestelyn oikein vakavasti. Sehän ei ollut aiemmin edes oikein tietokonetta osannut avata, mutta nyt se hehkutti selailleensa sihteeriopiston sivuja, että saataisiin mahdollisimman paljon viihdykettä mökille.

-Hei jätkät! Muishtatteko sen mun ensimmhäisen kyntökeikan siellä Saariselällä? Mullahan oli siellä se shaatanan kaunis muija, Ritva. Mä haluun, että te etitte senh numeron ja pyydätte sen mukaan reissuun. Mä muistelen shamalla vanhoja.

Ajattelin, että eihän nyt vittu kukaan nyt enää tiedä, missä on joku Ritva vuodelta 1 ja 2.
Repan vastaus kyllä silti jätti montun auki.
- Ritvahan on nykyään töissä siinä meidän viereisessä kristillesessä päiväkodissa, Repa vastasi.

Repahan kyllä sanoi, että onko Enska nyt ihan varma tästä tapauksesta. Ritva on ollu silloin nuori, mutta nyt ikää ja kiloja on todennäköisesti aika paljon enemmän.

-Ja paskat. Ei se järvi soutamalla kulu, Enska napautti itsevarmasti.

Tämän tärkeän päätöksen jälkeen oli aika ruveta grillailemaan vanhaa makkaraa. Nuotio laitettiin näppärästi firman pihalle pystyyn eurolavoista. Ne ei meinannu vaan millään syttyä.
Enska jo ehti kiroilemaan bensan puutetta, kun kaikki autot ajaa naftalla.

- Mutta onhan Anssin mopoautossa bensaa. Ajetaan se tohon viereen ja imetään sieltä vähän bensaa sytykkeeksi, Repa ideoi.

- SHHAAATANAN HYVÄ IDEA REPA! Onpahan siitäkin kyrvänoksennuksesta jotain hyötyä, Enska meuhkasi.

Enska tyyräsi Anssi mopoauton lavakasan viereen. Sen bensan imeminen ei vaan oikein kenenkään norttikeuhkoilla onnistunu. Päätettiin yksissä tuumin kallistaa Anssin menopeliä sen verran, että bensaa valuisi pois. Nostettiin varovasti - tai ainakin yritettiin, mutta sitä bensaahan lorahti nuotioon ihan perkeleesti.

Enska ei paljon odottanut ja heitti sätkänjämän heti ensimmäiseen märkään kohtaan.

Kuului vain humahdus, ja nuotio paloi iloisesti. Samalla syttyi myös Anssin kärry. Enska oli kyllä niin kännissä, että ei se jaksanut siitä murehtia. Oli vaan tyytyväinen muovissa käristettyihin makkaroihin.

Mekin syötiin niitä Repan kanssa. Tuli jotenkin lämmin fiilis, kun Anssin mopoauto hiillostui siinä samassa kasassa. Makkarakin maistui erityisen hyvältä. Varmaan johtui niistä muovin palamiskaasuista.

Joka tapauksessa kesäpäivien suunnittelu taitaa nyt olla valmis. Enää puuttuu vaan toteutus, mutta se ei oo mikään ongelma meille, kun viinaa vaan riittää.

- Veksi, huoltopäivän tärinässä.

Viikonloppuna

Lauantai-ilta meni ihan mukavasti ja ilmapiiri oli sanalla sanoen rento. Tavanomaisesta poiketen otettiin Veksin kanssa viiniä vaimojen mieliksi. Tosin meidän viinit sai pientä terästystä Tallinnan tuliaisista. Ilta oli kulunut kuin siivillä, kun Veksi sai idean.

-Mitäs jos juotettaisiin muijat känniin ja sen jälkeen vähän jotain pikku kivaa, Veksi sanoi, virne kasvoillaan.

Mikäs siinä, kaverille kanssa, totesin Veksille takaisin.

Niin lähdettiin kellarista hakemaan vähän terästystä juomiin, koska eihän tässä koko iltaa odoteta, että muijat tulisi kunnon känniin. Ei kai ne selvin päin kovin innostuineita ideasta olisi, joten ratkaisu asiaan on viina. Viinat saatiin kämpille ja rynnättiin Veksin kanssa valmistelemaan makeita drinkkejä, jossa pääraaka-aineena oli tuttu pirtu-pullo.

Drinkit maistui naisille ja Veksi päätti pelimiehenä ottaa ensisiirron. Se laittoi liikkeelle koko atleettimaisen ruhonsa ja syöksyi sohvalle vaimoni viereen. Ei aikaakaan, kun Veksin lapionkokoiset kädet vaeltelivat vesirajan alla. Ihmeen positiivisesti vaimo otti asian ja antoi homman jatkua. Ajattelin, että ei saatana pakko se on mennä Mirkkua lämmittelemään, eihän tässä viitsi Veksi pahemmaksi jäädä. Yllätys oli suuri, kun homma tuntui natsaavan. Mielessä kävi, että onko rekkikselle tehty pieni källi ja homma on suunniteltu. Vittuako sillä väliä vaan kärkeä kastamaan.

-Repa, illan orgioissa.

Lauantai-illan huumaa

Ei saatana. Muija oli kutsunut Veksin ja Mirkun (Veksin vaimoi) meille kylään. Siis loistava juttu sinällään mutta muija yritti esittää, että ollaan jotain pukujengiä. Perkele mun piti laittaa päälle kauluspaita ja ne virttyneet rippihousut, jotka kiristää munista pahasti. Yritin selittää, että tuskin Veksikään missään puvussa sinne tulee. Eihän se saatana pukua ole nähnyt rippijuhliensa jälkeen.

Akka oli pistänyt parastaan ja pöydät notku herkkuja ja juomaa. Ehkä illasta tulisi vaatetuksesta huolimatta hyvä. Viimein Veksi vaimoineen saapui "limusiinillaan" (lue. rekalla). Onneksi Veksi oli laittanut työasun ylleen niin tunnistin pariskunnan. Pari vuottahan oli siitä aikaa, kun viimeksi Mirkun olin nähnyt. Siis alastomanahan olisin Mirkun tunnistanut sen verran Veksi on duunissa niitä kuvia esitellyt.

Asiaan kuitenkin. Huusin muijalle, että vaihdan paitaa, kun ei Veksilläkään mitään pukua ole. Perkele kesä on alkanut, joten tästä alkaa kesäaika. Kaapista upouusi vaimonhakkaaja paita päälle ja 15 kesää palvelleet bermudat jalkaan. Pakko oli myöntää, että tyylikäs sälli oon.

Repa, uusissa kledjuissa

Kesähessu

Varma kesän merkki oli jälleen se, kun kesähessut saapuu kesäduuneihin. Ensiokin ottaa kesäisin apulaisia, mutta näissä rekoissa pojat pääsee vain apupojiksi. Pullamersuja voi joku päästä ajamaankin. Enskahan on ottanut tavaksi, ettei mulle ja Veksille kesähessuja tule avuksi. Toisaalta näille yliopistopelleille voisi tehdä hyvää nähdä minkälainen on elämän korkeakoulu tai oikeastaan tohtoriopinnot.

Veksihän on kanssa intohimoinen penkkiurheilija eikä voi sietää mieshuoria, jotka huoraavat ulkomaalaisia jalkapalloseuroja. Pahaksi onneksi Enska oli pistänyt kesäpoika Vilin Veksin avuksi. Poika oli pukenut kaapista Englannin maajoukkuepaidan, joka oli iso virhe.

-Mikä vitun mieshuora saatana oot, Veksi sadatteli ja repi pojalta paidan päältä.
-Vitun pallokorva, nyt meet hakemaan pomolta uuden paidan, että sun kanssa kehtaa liikkua, Veksi komensi.

Jollain kumman konstilla Veksi ja Vili olivat saaneet auton lastattua ja oli aika lähteä ajoon. Veksi pisti totuttuun tapaan Kake Randelinin kasetin soimaan. Tapahtui toinen virhe.

-Mitä vitun musiikkia tää on, Vili sai soperrelluksi.

-Nyt saatana kakara hiljaa, Kake on kovempi jätkä, kun nämä korvakorupojat mitä sä kuuntelet. Veksi valisti ja varmistukseksi pisti pienen kohokoukun Vilin luisevaan leukaan.

Veksiä alkoi kloppi vituttaamaan ihan tosissaan ja jätti pojan keskelle nelostielle ja lupasi ehkä ottaa kyytiin iltapäivällä.

-Repa, puhelinneuvottelu Veksin kanssa

Suunnittelu jatkuu

Aamulla keväinen päivä alkoi tavallisesti paitsi, että Ensio ei ollut yllättäen kuin perseeseen ammuttu karhu. Ilmeisesti kesäpäivien ideonti oli saanut ukon hyvälle tuulelle. Ensi töikseen se tuli kysymään multa ja Veksiltä saatiinko me haluamamme ajankohtaan loman. Tokaisi vielä, että kyllähän firman ideanikkareiden tulisi saada parasta kohtelua.

Enska kertoi jo vuokranneensa mökkikylän firman käyttöön ja kuluissa ei tällä kertaa säästeltäisi.

-Vittu aikahan se oli jo niihin muutama lantti uhrata, Veksi muistutti.

Niin aikaisemmat kaksi kertaa, jolloin kekkereitä on ollut, niin on ollut pohjanoteerauksia. Ensimmäisellä kerralla ratkiriemukkaat juhlat järjestettiin firman asfallipihalla. Jokaiselle oli varattu yksi pullo olutta ja hiiligrillissä Anssi poltti lähikaupan makkaroita, joista oli viimeinen myyntipäivä mennyt jo ajat sitten.

Toisella kerralla makkaroista ei pihistelty. Enska oli saanut ostettua makkaratehtaalta ns. ilmapussit, joita ei voinut kauppoihin lähettää. Sinällään sillä ei ole väliä, koska rekkiksen pakki kestää mitä vain. Mutta niissä juhlissa oli perheetkin mukana ja jo lasten takia olisi suonut asiallisemman ruoan.

Se muisteloista mutta nyt oli iso pyörä laitettu pyörimään ja oli mökkikylät+oheismateriaali hankittu.

-Repa, kuuntelee Enskan muisteloita

Kesäpäivän suunnittelua

Ensio antoi aamupäivällä luottokuskeilleen pienen tehtävän. Meidän pitäisi Veksin kanssa organisoida firman kesäpäivät. Nehän on perinteisesti koko firmaa yhdistävä tapahtuma ja sinne on tervetulleita myös perheenjäsenet. Yleensä ne on tupanneet olemaan hassuttelua, jossa kaikilla on ollut mukamas kivaa. Eihän tosirekkis ole niistä kuitenkaan oikeasti nauttinut. Onkiminen ja pussijuoksu ei oikein iske tosi rekkikseen.

Niinpä Veksin kanssa mietittiin, miten niitä voisi uudistaa. Veksi saneli heti kolme kohtaa, jotka on otettava mukaan. Viinaa pitää saada, niin ettei se lopu kesken. Huoriakin pitäisi hankkia ja perheenjäsenet jätetään tällä kertaa kotiin.

-Viinaa kun on tarpeeksi niin ei tekeminen lopu, Veksi saneli.

Mielestäni se kuulosti loistavalta, joten eiköhän laiteta suunnitelma paperille ja esittelemään asia Enskalle. Yllättäen Enskakin oli idean takana ja jopa kehui sitä. Bordellien kauhulle taisi tulla nuoruus mieleen ja mainitsihan se, ettei kuluissa sitten säästellä. Painotti vielä, ettei Erjalle saisi kertoa mitään näistä ja virallisesti ne tulevat olemaan koulutuspäivät.

-Repa, aivoriihessä

Vappumuistoja

Elettiin jotain 70-lukua ja me oltiin Repan kanssa vielä silloin riuskoja ja nuoria. Nyt ollaan vaan riuskoja. Joka tapauksessa elettiin vapaata poikamieselämää ja vappuhan oli tunnetusti yksi vuoden kohokohdista. Brenkuttelu alkoi aina vähintään paria päivää ennen vappua ja korkin sai väkisin kiinni yleensä vasta sunnuntaina iltapäivästä. Poikamiesvappuihin mahtuu monenlaista tarinaa, ja ajattelinkin nyt kertoa niistä yhden.

Kaunis aurinkoinen vappusää oli villinnyt kansaa ja me oltiin Repan kanssa tietysti siinä hulinassa mukana. Oltiin saatu ajoitettua kotiviininkin käynti melkein kohdilleen, mutta ei me siitä piitattu. Se oli hyvää ja kävi loppuun mahassa. Liikuttiin pitkin puistokatuja sopivasti liikuttuneina, kun nähtiin pari vanhaa luokkakaveria. Heikki ja Markku kävi rinnakkaisluokkaa, mutta ne tunsi meidät kansakoulun ajoilta – vähän liiankin hyvin. Täytyypä myöntää, että monta kertaa toisella oli meidän käsittelyn jälkeen perse auki ja toisella nenä. Muksittiin niitä Repan kanssa aina säännöllisen epäsäännöllisesti periaatteella ”vahvat syövät heikot”.

Heikillä ja Markulla näytti menevän hyvin. Molemmilla oli ylioppilaslakit päässä, mutta se ei meitä hirveästi kiinnostanut. Repan kanssa silmät kiinnittyivät vain niiden kahteen seuralaiseen. Markulla ja Heikillä oli kuitenkin jäänyt jotain angsteja meitä kohtaan.
- Näettekös nyt pojat, mitä meistä kiusatuista on tullut? Minä olen pankinjohtaja ja Heikki on insinööri. Te olitte silloin kovia, mutta nythän te ootte vaan paskaduunareita. Kukas on kingi nyt?

Repa vastasi rauhallisesti, että ollaan rekkamiehiä ja pahoitteli samalla kansakouluaikoja.
Se ei näille hinttareille riittänyt, vaan ne halus nöyryyttää meitä enemmän. Silmälasit huurussa Markkukin rupesi leveilemään kuukausipalkallaan alaisillaan.
- Minä tienaan kahdessa viikossa sen, mitä te saatte yhteensä kuukaudessa.

- Okei, mutta vaikka sulla on rahaa, et sä osaa vieläkään naisia hoitaa, Repa vastasi. Ja kysyi naisilta, josko ne haluais liittyä tosimiesten seuraan.

Ne oli jo aika valmiita siirtymään ja se otti Heikin itsetunnolle. Se kävi mun päälle, jolloin Repalla napsahti. Repa otti muutaman loikan ja saattoi sen kuuluisan ”flying kneen” eli lentävän polven suoraan Heikin nenänvarteen. Sehän tippu heti ja jäi ulvomaan siihen nurtsille.

Nää pari muijaahan tais vaan tykätä siitä, että näytettiin eliitille kaapin paikka. Lopuksi Repa vippasi peloissaan tärisevältä Markulta kunnon kaljarahat. Kaikki tapahtui siis aivan entisajan malliin. Toisella oli perse auki, toiselta nenä. Meidän ilta jatkoi kuitenkin naisten ja brenkuttelun merkeissä. Se matsi voitettiin 2-0.

- Veksi, nostalgisissa tunnelmissa.