Rautakangen heitteleminen veti kovakuntoisemmastakin kaverista mehut pois, joten päätettiin pitää pieni juomatauko ennen toisen lajin alkua. Seuraavana lajina oli vanha kunnon haulikkoammunta, joka jouduttiin olosuhteiden pakosta siirtämään Tukholman ulkopuolella olevaan vielä nimeämättömään metsään. Kai sillä joku nimi oli mutta ei Ripa tai Artsi olleet sielläpäin kerenneet vielä käymään. Jom-Jom kuitenkin opasti vaikka pornoleffan mielenkiinto vei poikien huomion. Haulikkolajeista päätettiin ottaa ohjelmaan kaksois-trap.
Savikiekoiksi sai kelvata punaiset oluttölkit, joita meille oli laivalta tarttunut lavakaupalla mukaan. Aloitus hieman viivästyi, koska pitihän tölkit ensin tyhjentää. Pikku hiljaa alotettiin ammunta ja ei muuta kuin Veksi haulikon varteen ja Ripa ja Artsi heittelemään tölkkejä ilmaan. Veksi osui millimetrin tarkasti tölkkeihin mutta samalla metsästä pomppi esiin pellavapäinen metsäaktivisti.
Veksin kanssa ei paljoa viittitty katsella sitä, joten aseella uhaten pistettiin poika takaisin sinne mistä oli tullutkin. Ammunnat jatkuivat ja tuloksissa Artsi ja Ripa miehitti peräpään ja me Veksin kanssa osuttiin tölkkeihin samalla prosentilla kuin mulkut bordellissa.
-Repa, kisa jatkuu juomatauolla
keskiviikko 30. heinäkuuta 2008
maanantai 28. heinäkuuta 2008
Rautakangen heitto
Artsin loistavan sprintteriesityksen jälkeen mieleen juolahti, että mitä jos pidettäisiin omat pikku olympialaiset. Lajeista oli tarjontaa yllin kyllin mutta päätettiin porukassa hieman uudistaa niitä, jotta ei tapahtuisi pahaa kuivumista. Veksin kanssa me oltiin enemmän voimalajien miehiä kun taas Artsi ja Ripa muistuttivat enemmän pikamenijöitä.
Ensimmäiseksi lajiksi päätettiin ottaa keihäänheitto. Minkäännäköistä Sandvikenia tai Nemethia ei siihen hätään löydetty, joten autosta löytyvä rautakanki sai ajaa keihään aseman. Liito-ominaisuudethan ei olleet verrattavissa vanhoihin kunnon liitokeihäisiin, jonka Hohn paiskasi stadionin toiseen päähän. Artsi aloitti kilpailun mutta rautakanki osoittautui liian painavaksi ja heitosta ei tullut mitään. Siihen samaan Artsi totesi tankkaavansa seuraavat kierrokset ja panostavansa kaiken 6.kierroksen kiskaisuun. Samaa vikaa oli Ripankin otteissa mutta kilpailu jäi kesken pienen revähdyksen takia.
Kierroksen huipentuma oli ehdottomasti loppupää. Ensin paiskasin rautakangen varsin kunnioitettavat 7,52m ja kilpailun kärkipaikka oli mulla. Keskityttiin vetämään paikallista mellanööliä, kun Veksi valmistautui kisaheittoonsa. Ilme oli intensiivinen, kun Veksi lähti kimmokinnusmaiseen vauhtiin, ristiaskeleet ja veto. Keihäs irtosi kirosanojen saattelemana kädestä ja paiskautui noin kymmenen metrin päässä olleen huviveneen kannelle.
-Perkele, voitto taisi tulla mulle kun keihäs upposi veneen mukana, Veksi totesi.
-Repa, 1.lajin jälkeen hyvissä kyttäysasemissa
Ensimmäiseksi lajiksi päätettiin ottaa keihäänheitto. Minkäännäköistä Sandvikenia tai Nemethia ei siihen hätään löydetty, joten autosta löytyvä rautakanki sai ajaa keihään aseman. Liito-ominaisuudethan ei olleet verrattavissa vanhoihin kunnon liitokeihäisiin, jonka Hohn paiskasi stadionin toiseen päähän. Artsi aloitti kilpailun mutta rautakanki osoittautui liian painavaksi ja heitosta ei tullut mitään. Siihen samaan Artsi totesi tankkaavansa seuraavat kierrokset ja panostavansa kaiken 6.kierroksen kiskaisuun. Samaa vikaa oli Ripankin otteissa mutta kilpailu jäi kesken pienen revähdyksen takia.
Kierroksen huipentuma oli ehdottomasti loppupää. Ensin paiskasin rautakangen varsin kunnioitettavat 7,52m ja kilpailun kärkipaikka oli mulla. Keskityttiin vetämään paikallista mellanööliä, kun Veksi valmistautui kisaheittoonsa. Ilme oli intensiivinen, kun Veksi lähti kimmokinnusmaiseen vauhtiin, ristiaskeleet ja veto. Keihäs irtosi kirosanojen saattelemana kädestä ja paiskautui noin kymmenen metrin päässä olleen huviveneen kannelle.
-Perkele, voitto taisi tulla mulle kun keihäs upposi veneen mukana, Veksi totesi.
-Repa, 1.lajin jälkeen hyvissä kyttäysasemissa
torstai 24. heinäkuuta 2008
Juoksevaa juotavaa
Kaapattiin Artsi ja Ripan mukaan oppaiksi ja oltiinkin neljästään pian Slussenin tutuissa maisemissa. Nupissa oli neljä raavasta miestä. Me oltiin edessä ja Artsi ja Ripa takapunkassa. Monelle tää kyyti ei olis kelvannut, mutta Artsi tai Ripan suusta ei valituksen ääniä kuulunut – päinvastoin.
- Ei kato meillä oo syytä valittaa. Nythän mä voin ekaa kertaa pariinkytä vuoteen sanoa, että on katto pään päällä.
Tunnelma oli kyllä välitön. Ainoana uhkana oli hupeneva viinavarasto.
- Kun on neljä atleettia samassa seurassa, niin kyllähän sitä urheilujuomaakin kuluu, Repa huomautti apukuskin paikalta.
- Ja nyt taitaakin olla mun vuoro tarjota, Artsi huusi takaa. Vedä tähän parkkiin, niin mä käyn hakees lisää juotavaa.
Vedin nupin puolittain jalkakäytävälle ja laitoin hätävilkut päälle. Sillä välin Artsi oli jo nopeana miehenä loikannut autosta ulos. Hämmästeltiin yhdessä Artsin nopeutta, mutta Ripa vakuutti, että harrastukset on pitäny Artsin kuntoa yllä.
Tovin odottelun jälkeen Artsi ilmestyi kunnon työkalupakin kanssa kaupan ovesta. Toisessa kädessään se kantoi vodkapulloa ja takin taskuista pullotti norttiaski tai pari.
- Artsilla on näköjään pankkiasiat kunnossa, Repa naureskeli.
- Onhan tässä töitä tehty jo nuoresta asti, Artsi jutteli latoen samalla ostoksia sisälle nuppiin.
- HEJ DU! STOP GENAST! JÄVLÄ DUMSKALLE!
Artsihan oli käyny hakemassa juoksukaljat ja nyt joku liimatukka-vartija huusi sen ja maksun perään.
- No voi ny vittu! Artsi kiros. Ottakaa te nää kamat, niin mä eksytän ton natsisian.
Artsi ampas matkaan sprintterin tavoin ja liimatukka puuskutti perään. Täytyy kyllä sanoa, että Artsin kannattais ehdottomasti koittaa vauhtiaan myös mondo-alustalla, sillä sen verran verkkaasti äijä katos katujen syleilyyn.
Ripa tiesi neuvoa paikan, mihin Artsia kannattaa mennä odottelemaan. Ripalla ja Artsilla oli jo vuosia ollu vakiopaikka, mihin kokoonnutaan odottelemaan savun hälvenemistä. Ajeltiin hiljakseen erään bussivarikon taakse ja siellähän Artsi jo odotteli. Eikä ollu edes hengästynyt. Jano kyllä oli sitäkin kovempi.
- Veksi, juomatauolla.
tiistai 15. heinäkuuta 2008
Tutustuminen ruotsalaiseen elämänmenoon
Oma hyttikin löytyi kreivin aikaan. Nooh aikataulussahan me oltiin vielä laiva oli vasta saapunut Tukholmaan. Harvoin Veksiä on nähnyt niin huonokuntoisena kuin nyt mutta pari kaljaa niin Veksin V10 murahti täysille kierroksille. Autokannelle saavuttaessa se kesähessu oli ihan punaisena, yritti jotain selitellä, että meidän rekka oli muiden tiellä. Veksihän otti krapulapäissään siitä kaiken ilon irti ja tervehti kansaa heilutellen kättä valtiomiesmäisesti.
Pariin keski-ikäseen golfariin provoilu upposi hyvin ja keskisormia näytettiin meille. Veksi ei kovin rauhassa näitä loukkauksia ottanut vaan repi parista autosta ruutupöksyisen golfarin ulos ja katkaisi keskisormet. Siinä taisi olla näiden herrojen kauden pelit pelattu. Veksi taisi kuiskata miesten korvaan, että olisiko syytä olla kerrankin miehekäs ja vaieta äskeisestä tapahtumasta. Ilmianto viranomaisille ei välttämättä olisi paras ratkaisu.
Vihdoin kaikkien konfliktien jälkeen oltiin päästy laivasta ulos ja suunnaksi otettiin läheinen Slussenin asema, jossa todennäköisesti hengailisi parin lapsuuden ystävää. Artsi ja Ripa kävi junnuna samaa koulua meidän kanssa ja täysi-ikäisyyden kynnyksellä otti suunnakseen Ruotsin ja autotehtaat. Kaikki sujui aluksi ihan hyvin mutta jossain vaiheessa tehtaan esimiehet eivät pitäneet töissä juomista hyväksyttävänä. Kenkäähän sieltä tuli.
Nopeasti huomattiin pari tuttua hahmoa ja Veksi päätti näyttää kielipäätään.
-Tjänare grabbar, Veksi tervehti ruotsiksi.
-Vittu mikä mies oot, Artsi vastasi ja kaivoi jo Moraa taskusta.
-Vittu etsä Artsi tunne mua ja Repaa, Veksi jatkoi
-Kato saatana äijät en meinannut tuntea, kun puhuit englantia. Artsi totesi ja paljasti mustan hymynsä.
-Kai sä nyt ruotsia osaat asunu kuitenkin montakymmentä vuotta, kysyin lapsuuden kaverilta.
-Kato ei oo tarttunut mutta viina ja lasol sitäkin paremmin, Artsi vastasi.
Taitaa matka hieman venyä, kun Artsi sanoi taikasanan Viina.
-Repa, tutustumassa ruotsalaiseen kulttuurielämään
Pariin keski-ikäseen golfariin provoilu upposi hyvin ja keskisormia näytettiin meille. Veksi ei kovin rauhassa näitä loukkauksia ottanut vaan repi parista autosta ruutupöksyisen golfarin ulos ja katkaisi keskisormet. Siinä taisi olla näiden herrojen kauden pelit pelattu. Veksi taisi kuiskata miesten korvaan, että olisiko syytä olla kerrankin miehekäs ja vaieta äskeisestä tapahtumasta. Ilmianto viranomaisille ei välttämättä olisi paras ratkaisu.
Vihdoin kaikkien konfliktien jälkeen oltiin päästy laivasta ulos ja suunnaksi otettiin läheinen Slussenin asema, jossa todennäköisesti hengailisi parin lapsuuden ystävää. Artsi ja Ripa kävi junnuna samaa koulua meidän kanssa ja täysi-ikäisyyden kynnyksellä otti suunnakseen Ruotsin ja autotehtaat. Kaikki sujui aluksi ihan hyvin mutta jossain vaiheessa tehtaan esimiehet eivät pitäneet töissä juomista hyväksyttävänä. Kenkäähän sieltä tuli.
Nopeasti huomattiin pari tuttua hahmoa ja Veksi päätti näyttää kielipäätään.
-Tjänare grabbar, Veksi tervehti ruotsiksi.
-Vittu mikä mies oot, Artsi vastasi ja kaivoi jo Moraa taskusta.
-Vittu etsä Artsi tunne mua ja Repaa, Veksi jatkoi
-Kato saatana äijät en meinannut tuntea, kun puhuit englantia. Artsi totesi ja paljasti mustan hymynsä.
-Kai sä nyt ruotsia osaat asunu kuitenkin montakymmentä vuotta, kysyin lapsuuden kaverilta.
-Kato ei oo tarttunut mutta viina ja lasol sitäkin paremmin, Artsi vastasi.
Taitaa matka hieman venyä, kun Artsi sanoi taikasanan Viina.
-Repa, tutustumassa ruotsalaiseen kulttuurielämään
lauantai 12. heinäkuuta 2008
Selontekoa yöstä
Se kotkalaisten spitta oli kyllä laatutavaraa. Pakkohan se on myöntää ja varmaan Veksi allekirjoittaa saman asian. Harvoin on Veksikään niin jurrissa ollut. Ammattiylpeyden takia oltiin sovittu, että mä otan hieman vähemmän juotavaa, koska olihan se mun vuoro saada rekka pois laivasta.
Ilta ja yöhän oli kohtuu menestys Hauenselän firman pojille. Se kotkalaisten mimmi kävi ihan kuumana meihin molempiin, joten päätettiin Veksin kanssa vetää sandwichin sitten. Homma hoitu sveitsiläisen kellon tarkkuudella ja varmasti mimmi sai ihan kiitettävät kyydit meiltä. Epäilijöille täytyy sanoa se, että mehän ei Veksin kanssa toistemme alastomiin vartaloihin koskettu. Veksillä alkoi jossain vaiheessa yötä pirtu menemään päähän niin hyvin, että jätti mut yksin sinne hyttiin antamaan kyydit kotkan misulle.
Mimmihän oli ihan innoissaan ja kyllä siinä raavas rekkiskin joutui kaikkensa tekemään, että tyytyväisenä pysyi. Samaahan ei voi muuten sanoa kaikista laivan matkustajista, jotka ottivat nokkiinsa siitä, kun Veksin kanssa mentiin pelkät pyyhkeet lantioilla hakemaan saunakaljat tax-freestä.
Koko yöhän siinä meni hoidellessa kotimaan suhteita mutta loppujen lopuksi kaikki olivat tyytyväisiä. Tosin kiirehän siinä meinasi tulla, koska eihän laiva oli saapunut satamaan mutta duunit vielä kesken. Ei siinä auttanut muuta kuin laskea 10 alaspäin ja tulla kasilla sisään.
-Repa, etsimässä hyttiä, josta Veksin löytää
Ilta ja yöhän oli kohtuu menestys Hauenselän firman pojille. Se kotkalaisten mimmi kävi ihan kuumana meihin molempiin, joten päätettiin Veksin kanssa vetää sandwichin sitten. Homma hoitu sveitsiläisen kellon tarkkuudella ja varmasti mimmi sai ihan kiitettävät kyydit meiltä. Epäilijöille täytyy sanoa se, että mehän ei Veksin kanssa toistemme alastomiin vartaloihin koskettu. Veksillä alkoi jossain vaiheessa yötä pirtu menemään päähän niin hyvin, että jätti mut yksin sinne hyttiin antamaan kyydit kotkan misulle.
Mimmihän oli ihan innoissaan ja kyllä siinä raavas rekkiskin joutui kaikkensa tekemään, että tyytyväisenä pysyi. Samaahan ei voi muuten sanoa kaikista laivan matkustajista, jotka ottivat nokkiinsa siitä, kun Veksin kanssa mentiin pelkät pyyhkeet lantioilla hakemaan saunakaljat tax-freestä.
Koko yöhän siinä meni hoidellessa kotimaan suhteita mutta loppujen lopuksi kaikki olivat tyytyväisiä. Tosin kiirehän siinä meinasi tulla, koska eihän laiva oli saapunut satamaan mutta duunit vielä kesken. Ei siinä auttanut muuta kuin laskea 10 alaspäin ja tulla kasilla sisään.
-Repa, etsimässä hyttiä, josta Veksin löytää
torstai 10. heinäkuuta 2008
Paluu jurakaudelle
Viime yö oli suoraan helvetistä. Saavutin ruumiista irtautumisen ja viinallisen nirvanan laskujeni mukaan kuudesti yön aikana. Krapulaahan meille ei Repan kanssa normaalisti edes tuu, mutta jos tulee, niin liskojen yössä näkee korkeintaan pieniä sisiliskoja. Nyt pienin näkemäni lisko oli kolmetonninen ja lemmennälkäinen Stegosaurus, joka koko yön huusi parittelukutsuja punkan alta. Välillä jouduin myös piiloutumaan vessaan 12-metrisen Allosauruksen hyökkäyksiltä.
Koko yö meni siis jossakin helvetin jurakaudella... USKOMATONTA!!
Yritin siinä Repaakin herätellä avuksi metsästystalkoisiin unen saamiseksi, mutta eihän se ollu edes punkassa. Muistin, että Repahan bongas sen ryyppyporukan ainoan muijan ja meni sen hyttiin jatkoille.
Kaikki tämä johtui siis siitä, kun törmättiin alkuillasta Kotkan satamassa työskentelevään ahtariporukkaan. Äijiä oli viisi ja oli siinä yksi eukkokin samassa porukassa. Juttu luisti ja eipä siinä paljoa tarvinnu tyhjää tuoppia kauaa kattella. Kotkan pojilla oli mukana jotain tullin takavarikoimaa pirtua, joka me kyllä hävitettiin kaikkien sääntöjen ja pykälien mukaisesti.
Nyt on tärinä taas niin kova, että asfalttimieskin olisi kateellinen.
- Veksi, vielä horkassa.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Astukaa laivaan
Enska ehdotti, että lähdetään matkalle pakettiautolla, mutta sehän ei sovi meidän imagoille. Sama juttu, jos esimerkiksi Frederik tulisi kaapista ulos.
- Taitaa tästäkin tulla rankka matka, Repa totesi hymyillen ja heilutteli kaljalippuja ja firman luottokorttia.
- Minä olen tuleva merenkulun insinööri ja meillä on täällä selvät sään…
- Mä oon kairannu jo Estonialla ja voin helposti järjestää sut pilkkomaan Finnjettiä Intiaan. Tunnetko sä Riston?
Repa lopetti näihin sanoihin ja paikoitusongelma oli tipotiessään. Kesäbörje pelkäs ilmeisesti potkuja ja tarjos meille kaljalippuja baariin. Repa nappas liput pois ja työnsi insinööriklopin perseelleen autokannelle.
- Taitaa tästäkin tulla rankka matka, Repa totesi hymyillen ja heilutteli kaljalippuja ja firman luottokorttia.
- Veksi, risteilyn perämies.
tiistai 8. heinäkuuta 2008
Lomilta keikalle
Lomakausi oli kuumimmillaan, kun yhtenä aamuna puhelin pirisi.
-No se on Enska täällä moro, mites mun ykköskuskin loma on sujunut, Enska kyseli.
Siinä vaiheessa tajusin, että joku keikka sillä vanhalle pukilla oli tiedossa. Eihän sitä ennenkään ollut kiinnostanut mun lomat.
-Joo kato asia on niin, että sä tuut Veksin kanssa ylihuomenna duuniin ja teillä on keikka Ruotsiin, Enska tykitti luuriin.
Ei saatana kai se on pakko lähteä ja sopimushan tästä tehdään. Ei ne kyllä liitossa uskoisi näitä meidän keikkoja, jos tieto sinne asti kantautuisi.
-Sopineehan tuo kai ja tutut ehdot palkka kolmikertaisena ja lomiakin karttuu lisää, totesin tyynesti puhelimeen.
Heti puhelimen päätyttyä soittelin Veksille ja ilmottelin tulleesta keikasta. Yllättävän hyvin se suhtautui. Tajusi kai heti, että nämä Enskan privaattikeikat on aikamoista tykitystä, jossa Enska on loppujen lopuksi häviäjä. Ja eihän se paha tee, kotoa muutamaksi päiväksi kadota.
Pari päivää kulu kuin siivillä ja tiistaiaamuna mentiin Veksin kanssa kuuntelemaan Enskan luentoa mikä olisi keikan tarkoitus.
-Juu kato pojat, te ootte mun ygösäijät, joten mä luotan teihin. Tää keikka on tosi arkaluontoinen ja sen takia mä luotan teihin. Tästä ei kukaan saa tietää mitään. Tehän pojat tiedätte, että nuorempana tuli pyöritettyä muutakin kuin tahkoa. Naisihan mulla riitti ja niistä on jäänyt jotain muistoja, Enska briiffasi.
-Juu tiedetäänhän me, Veksi heitti väliin.
- Niin kato pojat kohteena olisi Malmö ja siellä oleva ruotsalainuorukainen Gunnar, joka on mun toinen poikani. Gunnar sai alkunsa aikanaan vessassa ruotsinlaivalla Gunillan kanssa. Nyt te pojat meette tarkistamaan, että kundilla on kaikki hyvin, mutta ette saatana sitten paljasta keitä ootte. Kyllä te osaatte, Enska jatkoi.
-Kaipa se sopii mutta kalliiksihan tämä sulle tulee, totesin Enskalle.
-Ei helvetti taasko se on katellut joitain bondeja ja saanut päähänsä, että me ollaan jotain agentteja, Veksi naureskeli. Mutta eiköhän oteta kaikki ilo irti keikasta.
-Repa, yöperho on koteloitunut
-No se on Enska täällä moro, mites mun ykköskuskin loma on sujunut, Enska kyseli.
Siinä vaiheessa tajusin, että joku keikka sillä vanhalle pukilla oli tiedossa. Eihän sitä ennenkään ollut kiinnostanut mun lomat.
-Joo kato asia on niin, että sä tuut Veksin kanssa ylihuomenna duuniin ja teillä on keikka Ruotsiin, Enska tykitti luuriin.
Ei saatana kai se on pakko lähteä ja sopimushan tästä tehdään. Ei ne kyllä liitossa uskoisi näitä meidän keikkoja, jos tieto sinne asti kantautuisi.
-Sopineehan tuo kai ja tutut ehdot palkka kolmikertaisena ja lomiakin karttuu lisää, totesin tyynesti puhelimeen.
Heti puhelimen päätyttyä soittelin Veksille ja ilmottelin tulleesta keikasta. Yllättävän hyvin se suhtautui. Tajusi kai heti, että nämä Enskan privaattikeikat on aikamoista tykitystä, jossa Enska on loppujen lopuksi häviäjä. Ja eihän se paha tee, kotoa muutamaksi päiväksi kadota.
Pari päivää kulu kuin siivillä ja tiistaiaamuna mentiin Veksin kanssa kuuntelemaan Enskan luentoa mikä olisi keikan tarkoitus.
-Juu kato pojat, te ootte mun ygösäijät, joten mä luotan teihin. Tää keikka on tosi arkaluontoinen ja sen takia mä luotan teihin. Tästä ei kukaan saa tietää mitään. Tehän pojat tiedätte, että nuorempana tuli pyöritettyä muutakin kuin tahkoa. Naisihan mulla riitti ja niistä on jäänyt jotain muistoja, Enska briiffasi.
-Juu tiedetäänhän me, Veksi heitti väliin.
- Niin kato pojat kohteena olisi Malmö ja siellä oleva ruotsalainuorukainen Gunnar, joka on mun toinen poikani. Gunnar sai alkunsa aikanaan vessassa ruotsinlaivalla Gunillan kanssa. Nyt te pojat meette tarkistamaan, että kundilla on kaikki hyvin, mutta ette saatana sitten paljasta keitä ootte. Kyllä te osaatte, Enska jatkoi.
-Kaipa se sopii mutta kalliiksihan tämä sulle tulee, totesin Enskalle.
-Ei helvetti taasko se on katellut joitain bondeja ja saanut päähänsä, että me ollaan jotain agentteja, Veksi naureskeli. Mutta eiköhän oteta kaikki ilo irti keikasta.
-Repa, yöperho on koteloitunut
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Periaatteita olla pitää
Ovi lyötiin kiinni ja tunne ole sellainen, että tänään tehdään historiaa. Matka oli sen verran lyhyt naapuriin, että jätettiin auto suosiolla kotiin. Naapurissa ovi olikin jo avoinna ja mentiin isännän elkein sisään Veksi edellä ja mä perässä. Naapurin Kia toivotti tervetulleeksi meidät. Tosin kaikki eivät näyttäneet yhtä iloisilta. Sohvan nurkassa olevat vittu-markot eivät vissiin sulata kuokkimista sovulla.
Boolit käytiin maistamassa ja pari teinipoikaa riensi samaan aikaan astialle.
-Vittu, mä en oikein tykkää, että sä oot täällä, tokaisi tämä egoboostin saanut vittumarko Veksille.
-Mikäs sulta poika tippu, opettelehan käytöstavat kun tulet vanhemmilles puhumaan, Veksi opasti isällisesti.
-Mä sanon vaan kerran tän sulle, pidä näppisi erossa tytöistä, V-M jatkoi.
Samalla näytti siltä, että Veksillä alkoi ihan oikeasti ottamaan päähän lapsukaisten neuvot.
-Kuules poika, eiköhän se ole niin, että nämäkin mimmit mielummin ottaisi kunnon melaa mekkoon, kun sun katkarapuasi. Toiseksi me ei tänään olla Repan kanssa täällä naista kaatamassa vaan ihan rentoutumassa. Jos sä et nyt lähde mun silmistä pois, voit olla varma, että bileet on osaltasi ohi, Veksi kertoi asian selkeästi artikuloiden.
Päätettiin jäädä Veksin kanssa vahtimaan, että vittumarkot eivät ainakaan tänä iltana pääse yrittämäänkään näitä tyttöjä. Vastuullisiahan me ollaan Veksin kanssa ja onhan Kian faijakin ollut joskus Enskalla duunissa, joten ei me näihin nyt seottaisi. Pakkohan se on myöntää, että periaatteet meilläkin on. Kavereiden täysi-ikäiset tyttäret jää useimmiten rauhaan. Ajohommissa muotoutuu prinsiipit, jonka puitteissa mekin mennään, tosin joskus ne unohtuu toisinaan ei. Vai mitä Veksi.
-Repa, esiliinana
Boolit käytiin maistamassa ja pari teinipoikaa riensi samaan aikaan astialle.
-Vittu, mä en oikein tykkää, että sä oot täällä, tokaisi tämä egoboostin saanut vittumarko Veksille.
-Mikäs sulta poika tippu, opettelehan käytöstavat kun tulet vanhemmilles puhumaan, Veksi opasti isällisesti.
-Mä sanon vaan kerran tän sulle, pidä näppisi erossa tytöistä, V-M jatkoi.
Samalla näytti siltä, että Veksillä alkoi ihan oikeasti ottamaan päähän lapsukaisten neuvot.
-Kuules poika, eiköhän se ole niin, että nämäkin mimmit mielummin ottaisi kunnon melaa mekkoon, kun sun katkarapuasi. Toiseksi me ei tänään olla Repan kanssa täällä naista kaatamassa vaan ihan rentoutumassa. Jos sä et nyt lähde mun silmistä pois, voit olla varma, että bileet on osaltasi ohi, Veksi kertoi asian selkeästi artikuloiden.
Päätettiin jäädä Veksin kanssa vahtimaan, että vittumarkot eivät ainakaan tänä iltana pääse yrittämäänkään näitä tyttöjä. Vastuullisiahan me ollaan Veksin kanssa ja onhan Kian faijakin ollut joskus Enskalla duunissa, joten ei me näihin nyt seottaisi. Pakkohan se on myöntää, että periaatteet meilläkin on. Kavereiden täysi-ikäiset tyttäret jää useimmiten rauhaan. Ajohommissa muotoutuu prinsiipit, jonka puitteissa mekin mennään, tosin joskus ne unohtuu toisinaan ei. Vai mitä Veksi.
-Repa, esiliinana
lauantai 5. heinäkuuta 2008
Lauantai-illan sauna
Meillähän on Veksin kanssa muodostunut jo perinteeksi suomalaiskansallinen traditio eli sauna, lotto ja nussiminen pimeässä peiton alla. No ei kai nyt eihän me mitään rööri-pettereitä olla Veksin kanssa. Päätettiin kuitenkin kesäloman kunniaksi pitää pienimuotoinen saunailta eli bastukväll på svenska. Veksi oli varautunut hakemalla kaupasta muumilimpparia ja carneval-keksejä, toisin sanoen siis viinaa oli tarpeeksi ja lihatkin oli grillissä kypsymässä.
Veksi oli pistänyt muijan ja lapset illaksi mummolaan, jotta päästään ottamaan rauhassa keittoa ja löylyä. Oluet oli kylmässä ja kirkkaat pakkasessa, joten eiköhän sitä ilta niillä pärjäillä. Kollega-Konstantin oli toimittanut tavaran kirkkaana perille Veksin kotiovelle. Tällä jos ei pää mene sekaisin niin ei sitten millään. Ajateltiin kuitenkin ottaa ihan rauhassa, koska sivistyneitä herrasmiehiä ollaan. Kuinka ollakaan siinä saunomisen lomassa Veksi huomasi, että taloyhtiön pikku-ritsalla oli kotibileet käynnissä. Näytti olevan talo täynnä 17-19-vuotiaita mimmejä. Sinne siis.
Äkkiä oli atleettiset kropat pesty ja ykköset päälle saatu. Onneksi oltiin Veksin residenssillä, joten kaikki lisähärpäkkeet järjesty isännän kautta. Vaikka charmi meillä puree naturellisti niin päätettiin kuitenkin pistää vähän old spicya iholle. Jumalauta että oli tiukka uroksen tuoksu vallannut kämpän. Oltiin yhdessä tuumin sitä mieltä, että huomenna taitaa mennä lakanat vaihtoon useammassa sängyssä. Puukengät jalkaan ja pari pulloa kirkasta taskuun ja naapureille. Eiköhän loppuillan tapahtumat kerrota huomenna.
-Repa, herrasmiehenä liikkeellä
Veksi oli pistänyt muijan ja lapset illaksi mummolaan, jotta päästään ottamaan rauhassa keittoa ja löylyä. Oluet oli kylmässä ja kirkkaat pakkasessa, joten eiköhän sitä ilta niillä pärjäillä. Kollega-Konstantin oli toimittanut tavaran kirkkaana perille Veksin kotiovelle. Tällä jos ei pää mene sekaisin niin ei sitten millään. Ajateltiin kuitenkin ottaa ihan rauhassa, koska sivistyneitä herrasmiehiä ollaan. Kuinka ollakaan siinä saunomisen lomassa Veksi huomasi, että taloyhtiön pikku-ritsalla oli kotibileet käynnissä. Näytti olevan talo täynnä 17-19-vuotiaita mimmejä. Sinne siis.
Äkkiä oli atleettiset kropat pesty ja ykköset päälle saatu. Onneksi oltiin Veksin residenssillä, joten kaikki lisähärpäkkeet järjesty isännän kautta. Vaikka charmi meillä puree naturellisti niin päätettiin kuitenkin pistää vähän old spicya iholle. Jumalauta että oli tiukka uroksen tuoksu vallannut kämpän. Oltiin yhdessä tuumin sitä mieltä, että huomenna taitaa mennä lakanat vaihtoon useammassa sängyssä. Puukengät jalkaan ja pari pulloa kirkasta taskuun ja naapureille. Eiköhän loppuillan tapahtumat kerrota huomenna.
-Repa, herrasmiehenä liikkeellä
keskiviikko 2. heinäkuuta 2008
Lomalla
Viikon verran tässä on lomailtu mutta Enska on perkele, joka päivä soitellut, että jos lähdettäisiin muutamalla oluelle. Se on taidettu jättää yksin kotiin, kun kaljalle saa lähteä. Pakkohan se oli soittaa Veksille ja pyytää sekin mukaan. Eihän niitä Enskan juttuja jaksa yksin koko iltaa kuunnella. Sovittiin, että mennään lähiräkälään ottamaan muutamat huurteiset. Ajateltiin Veksin kanssa pitää se tosiaan siinä muutamassa mutta jos vähäänkään oikein arvaan, niin Enskalle keulii mopo tänään ja pahasti.
Enska saapasteli vanhoissa shortseissaan ja tilasi tiskiltä juomat meille. Ekat bisset suhahti kuivaan kurkkuun nopeasti. Enska oli tainnut jo ottaa hieman pohjia ja huusi tiskille.
-Tuos Fritz toiset samanlaiset, Hauenselkä artikuloi selvästi.
Ei tainnut olla äijä Fritz-niminen ja sanoi selvästi, että herran sopii tulla hakemaan oluet tiskiltä. Sehän ei Enskan luonnon päälle käynyt. Ensiohan on hieman riitaa haastavaa sorttia ja nosti perseen penkistä. Pienten horjahdusten jälkeen oltiinkiin jo tiskillä.
-Tänne ne saatanan kaljat, uhosi Enska.
Hanat tyrehtyivät ja Fritz toimitti Ensio ensitilassa niska-perse otteella ulos kuppilasta. Paha paikka jos Erja saa tietää tästä. Eipä näy Enskaa sen jälkeen vähään aikaan yksin ulkona.
-Repa, asiallisesti baarissa
Enska saapasteli vanhoissa shortseissaan ja tilasi tiskiltä juomat meille. Ekat bisset suhahti kuivaan kurkkuun nopeasti. Enska oli tainnut jo ottaa hieman pohjia ja huusi tiskille.
-Tuos Fritz toiset samanlaiset, Hauenselkä artikuloi selvästi.
Ei tainnut olla äijä Fritz-niminen ja sanoi selvästi, että herran sopii tulla hakemaan oluet tiskiltä. Sehän ei Enskan luonnon päälle käynyt. Ensiohan on hieman riitaa haastavaa sorttia ja nosti perseen penkistä. Pienten horjahdusten jälkeen oltiinkiin jo tiskillä.
-Tänne ne saatanan kaljat, uhosi Enska.
Hanat tyrehtyivät ja Fritz toimitti Ensio ensitilassa niska-perse otteella ulos kuppilasta. Paha paikka jos Erja saa tietää tästä. Eipä näy Enskaa sen jälkeen vähään aikaan yksin ulkona.
-Repa, asiallisesti baarissa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)