perjantai 17. heinäkuuta 2009

Laman vaikutukset

Nyt tuntuu siltä, että lama alkaa vaikuttaa meidänkin firmassa. Siltä se ainakin näyttää, kun seuraa Enskan touhuj, mitään se ei tosin ole myöntänyt. Meillähän on firmassa jokaisella oma henkilökohtainen auto, jolla hommat hoidetaan. Tässä eräänä maanantaina Enska kutsui mut ja Veksin huoneeseensa.

-Kuulkaas äijät, ei sillä että meillä huonosti menisi, mutta pitäisi vähän viritellä autojanne taloudellisemmaksi. Enska täräytti kärkeen.

-No ei siinä mitään, hoida homma niin kyllä me Repan kanssa duunit paiskitaan, Veksi sanoi.

-Kato jätkät te ootte mun firman ainoat tosi rekkikset ja tiedän, että teille tämä käy, Enska sanoi silmää iskien.

Jäätiin siinä Veksin kanssa vähän suut ammollaan ihmettelemään mitähän se vanha bordellien kauhu miettii, mutta annettiin asian olla. Enska muisti mainita, että pitäkää pari päivää lomaa ja sitten takaisin ruotuun. No sehän meille passasi ja kaljaa juoden aika menikin nopeasti. Torstaina kun päästiin töihin, niin meidän uudetvanhat rekat seisoi parkissa firman pihassa omissa ruuduissaan. Eli mahdollisimman lähellä firman kalj...kahvihuonetta.

Ulkoisesti ne näytti samalta kuin ennenkin, mutta totuus selvisi vasta Veksin päästyä autoon.

-Ei vittu Repa, ilmastointi ja mikro viety pois. Veksi huusi.

Mietittiin, että minkä vitun kuningasidean se äijä oli taas saanut ja selitys olikin valmiina, kun ensi kerran mieheen törmättiin.

-Katos pojat, kävi niin vaikka se vähän hullulta kuulostaa niin mulle tarjottiin aika hyvät hillot siitä ilmastointilaitteista ja mikroista. Tää oli jätkät hyvä kauppa, netottiin 600 egee, Enska selitteli. Sitä paitsi jätkät te ootte oikeita rekkiksiä jotka haisee hielle ja lämmittää maksalaatikon kojelaudalla. Sitä paitsi investoitiin uusiin jääkaappeihin kalja pysyy kylmänä ajonaikana.

No ei se huono kauppa ollutkaan.

-Repa, hytissä +60 ja maksalaatikko al denttenä.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Jussin jälkeen

Kuten yleensäkin niin tämäkin juhannus ei tuonut poikkeusta sen viettoon. Veksin kanssa työtehtävissä oltiin ja itseasiassa Veksi taitaa olla vieläkin. Poikkeuksellisesti oltiin kahdella autolla liikkeellä, jotta saataisiin maksimaalinen näkyvyys firmalle. Vaikka meilläkin lama painaa, niin markkinoinnin tärkeyttä Enska kuitenkin muistaa korostaa. Joku saattaa epäillä, että edustustehtävät ovat meidän omaa keksintöä, mutta ihan Ension mandaatilla ollaan näissä tilaisuuksissa. Mehän ollaan huomattu Veksi kanssa, että usein nämä festarikeikat tuo firmalle lisätuloja muuttokeikkojen muodossa. Mutta mikäs ihme se on, kun firman ykkösmyyntineuvottelijat ovat liikkeellä. Sanomattakin on selvää, että muuttokeikkoja tehdään vaan naisille. Eihän Hauenselkä mikään hinurifirma ole, vaikka Anssi olosuhteitten pakosta siellä säheltää.

Tänään siis mennyt koko päivä selitellessä Enskalle, minkä takia yksi firman työntekijä ja auto on ollut jo toista päivää kateissa. Omat mielikuvat juhannuksesta rajoittuu menomatkalle ja siihen, kun sunnuntaina oli aika lähteä kotia kohti. Koko muu väli on täynnä mustaa. Sen verran luulisin kuitenkin olevani tietoinen, että Veksillä ei mitään hätää pitäisi olla. Siihen tahtiin ainakin Scania hytkyi parkissa, että elossa siellä ollaan. Häiritsemäänkään en viitsinyt mennä ettei neuvottelut karahtaisi reisille.

-Repa, ilma +25C, olut +5C

torstai 18. kesäkuuta 2009

juhannuksen aloitus

Meillähän on Veksin kanssa ollut jo useina vuosina tapana viettää juhannukset Hauenselän edustustehtävissä. Se duuni mitä ollaan painettu muiden juhliessa on ollut eittämättä firmalle palkitsevaa. Mielikuvien luontihan on tärkeää nykyään bisnesmaailmassa. Yleensä ollaan heitetty firman auto festarialueen parkkiin ja menty mainostamaan palvelujamme joita ei senteissä mitata.

Tänään kuitenkin kokoonnuttiin tavallisesta poikkeavasti firman tiloihin seuraamaan isolta screeniltä nuorten futismatsia. Mehän entisinä poika mj-tason pelaajina pystytään vetämään aika kiteytetysti peli pakettiin. Seurana meillä oli firman sakuvahvistus Horst, joka saapuikin paikalle lapin polttajien pelipaita päällä kruununa joku toisen maailmansodan aikainen kypärä päässä. Veksi oli jo tyhjentänyt usemman olusen, joten Horst tempaus kiehautti Veksin Välimeren mallia olevan sulakkeen. Ennenkun Horsti ehti tajuta, niin kypärä oli lentänyt lattialle ja Veksi naputtanut lekalla sen paskaksi. Siitähän tämä meidän saksalainen runkkarimme ei tykännyt ja yritti töniä Veksiä. Veksihän tiputti vähän olkapäätään tekemällä vartaloharhautuksen ja heti perään puski vatsallaan Saksan avun betonille.

Tämä ei vielä riittänyt Veksille vaan se tiputti polven Horstin suuhun, joka toimi hyvänä hammaslääkärinä veren määrästä päätellen. Yhteistuumin päätettiin heittää poika teipillä kiinni ulos lastauslaiturille, jotta pelin katseleminen sujuu rauhassa. Mjötöööh Horst.

-Repa, # 10

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Minä ja Asikainen

Tosirekkiksethän ei koskaan lue mitään käyttöohjeita, mutta kirjojahan me Repan kanssa luetaan kaikista ennakkoluuloista huolimatta. Firmassahan kokoontuu aina väliajoin kova lukupiiri, jossa keskustellaan juuri luetuista kirjoista. Anssilta on pääsy kielletty, sillä kerhoon ei pääse, jos lukee val-miik-si ta-vu-tet-tu-ja kir-jo-ja.

Luin Repan kehotuksesta Amin Asikaisesta kertovan kirjan "Silmää räpäyttämättä". Kirjassahan
oli monta yhteneväisyyttä mun omaan elämään. Matseja mä otan ehkä saman verran vuodessa kuin Asikainen.

Lähikuppilan edusta on mun kotikehä ja siellä on mun katunyrkkeilyn suurimmat voitot saavutettu. Sparria mä sitten otankin lähes päivittäin kotona muijan ja pojan kanssa tai sitten taloyhtiön pihalla.

Mä hakkaan omaa säkkiä monta kertaa päivässä, kun se lepää niin nätisti tossa vyön päällä. Ja mulla on ihan sama juttu kun Idilläkin. En ehdi olemaan kotona kuin muutaman tunnin päivässä. Töitten jälkeen on heti reenit ja myöhemmin vielä yöjuoksutkin. Eli mä lenkkeilen oikeastaan aika paljon.


- Veksi, champion & current belt holder: middle light-weight, Kallion kaupunginosa.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Afta

Istuskeltiin duunikavereitten kanssa perjantaiaamua kaljojen kera, kun tuttu Scania näkyi firman portilla. Veksi oli näemmä tulossa Petroskoin reissultaan, johon se oli ottanut poikansakin mukaan ja karistanut viimeisetkin homousrippeet pois. Ilmeisen onnistunut reissu oli, kun Veksi kiipesi autostansa alas iloinen rekkamiehen hymy persposkissaan. Enskakin oli saapunut istumaan aamua firman terassille ja huusi Veksi onnistuiko keikka myös työmielessä.

Veksi näytti peukkua, että hyvin oli mennyt ja liittyi meidän seuraan aamukaljalle. Jore tarjosi Veksillekin aamuspydäriä ja löi siihen aimo kasan ketsuppia ja sinappia. Yllätys oli melkoinen, kun Veksi kieltäytyi lempiruoastaan. Selitti vaan meille, että juuri tuli grillin kautta. Kyllähän me ihmeteltiin sitä, kun ei se ennenkään ollut estänyt syömästä toista annosta. No me muut vedettiin ne hyvällä ruokahalulla alas ja porukka alkoi pikku hiljaa valumaan autoihinsa.

Kysyin Veksiltä mikä sillä on, kun ei se ennenkään ole kieltäytynyt maksalaatikosta, kaljasta, huorista eikä spydäristä.

-Vittu se huora tartutti muhun jonkun taudin, Veksi totesi ja näytti suussaan olevaa valkoista rakkulaa.

-Helvetti millä lääkkeellä tän saa pois, Veksi aneli vastausta.

Totesin siihen, ettei sulla mitään hätää ole aftojahan ne vaan on ja täysin vaarattomia.

-Repa, lääk. lis.

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Veksin esikoinen

Veksin esikoispoika Make alkaa pikku hiljaa tulemaan täysi-ikäiseksi. Veksillä ja Makella on aina ollut hieman erikoinen isä-poika suhde, mutta aina Veksi on hoitanut poikansa kuiville kommelluksista. Mieleenpainuvin tapaus lienee se, kun Veksi onnistui vanhalla tietämyksellään hommaamaan poikansa kuiville teini-isyys asiassa.

Perjantain työpäivä oli alkamaisillaan ja oltiin siinä muutaman kuskin kanssa pitelemässä huoltopäivää, kun Veksi paukkasi firman terassille pää punaisena. Yritin sen kouhottamisen lomasta kysellä, mikä vanhaa rekkistä riepoo.

-Nyt vittu se kakara on kääntynyt hintiksi, Veksi huusi.

Yritin siinä tiedustella, tarkoittiko kenties poikaansa Makea ja samaan hengenvetoon totesin, että eikö se ollut yksin kylän kovimmista sonneista viime aikoina.

-Saatana luulinhan mä, että sille tussu kelpaa, mutta nyt sillä on joku helmi korvassa, hintti se on. Veksi jatkoi.

Veksihän on hieman vanhan koulunkunnan kaveri, joka ei korviksia miehillä salli. Onneksi nyt ei ollut kuitenkaan poikansa korvaa repinyt siinä tohinassa joka perhe Veksillä oli ollut käynnisssä. Pikku hiljaa se oli saanut purettua pahimmat höyryt päästään ja pyysi yhden kaljan huoltopäivän kunniaksi. Kalja kun virtasi koneeseen niin vahna Veksi nosti taas päätään.

Taisi pojat tänään tulla reissu pornokauppaan ja Repa nyt ainakin lähtee mukaan valkkaamaan settiä sille kakaralle. Kuule me käydään hakemassa sille pari XXL-dildoa ja joku mekko, sehän sille hintille kelpaa. Jos se on homo niin sehän vetää ne ilomieliin päälle ja sisäänsä, mutta jos se kuuluu meihin rekkiksiin niin se lähtee mun ensi viikon Petroskoin keikalle mukaan. Siellä joku paikallinen Petroskoin prostitutioitu saa imeä Makesta pienimmätkin homous rippeet pois.

-Repa, kuulevana korvana.

perjantai 1. toukokuuta 2009

Vappuun valmistautuminen

Enskahan on luonut meille firmaan ihan omat vappuperinteet. Jo vuosia Enskalla on ollut tapana tuoda firmaan vieraaksi erinäisiä rekkisjärjestöjä tutustumaan miten huor...siis hommat toimii Hauenselillä. Yllättäenhän me ollaan monesti jouduttu Veksin kanssa vastaamaan vieraiden kierrättämisestä tiloissa. Enskalla kun tuppaa vappu alkamaan jo pääsiäisestä. Tosin harvoinpa mekään ollaan oltu selvinpäin täällä vappuna.

Tänä vuonna arpa oli heittänyt jonkun keskisuomalaisen kaupungin rekkisjärjestön tutustumaan paikkoihin. Vittu, että näky oli koominen, kun tämä delegaatio saapui palatsimme pihaan. Pienestä Micrasta purkautui kolme kaveria, joista ei ulkonäön perusteella voinut vetää johtopäätöksiä, että pojat olisivat miesten hommissa. Kaksi jannuista esittäytti toinen oli Jugi ja toinen Ilu, nämä jannut näytti joltain yliopistopelleiltä ja yrittihän ne jotain Rawlsin teorioitakin myydä meille. Veksihän oli lataamassa jo tätä toista kaveria Ilua turpaan, kun delegaation kolmas Mädi heräsi poissaolostaan. Saatana tämä maastopukumies vetäsi puukon tai oikeammin viidakkoveitsen esiin ja kehotti lasittuin katsein jättämään nämä maitoparrat rauhaan. Veksikään ei viitsinyt sen enempää piinata, joten suostui pyyntöön. Mädi paljastui porukan kovanaamaksi. Mies oli kuulemma muutaman sodan veteraani. Oli kuulemma käyty palkkasoturina Bosnian sodat, Somalian sisällissodat + muut Afrikan sodat. Lepposalta Mädihän tuntui ja alkoihan se kaivaa taskustaan esiin valokuvia, jossa mies esiintyi ties minkä aseen kanssa erilaisten ruumiskasojen vieressä. Suurin hämmästys heräsi, kun näytti rekkansa kuvaan. Siinä oli jumalauta oven ulkopuolella teline haulikolle, jolla se kuulemma monesti ajon aikana otti liikkeestä muonaa itselleen. Sissi se oli.

Ilu ja Jugikin tuntuivat ihan ok jannuilta pehmeästä ulkokuorestaan huolimatta. Ja vietiin pojat kierrokselle. Jumalauta että hävetti, kun Anssi esitteli uuden seuralaisensa Pepsi-Paavon. Siitä lisää tuonnempana.

-Repa, simaa siemaillen.

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Anssin nimipäivä

Olin jo lähdössä kotiin, kun Enska tuli suu vaahdossa pyytämään mua sen toimistoon.
Samalla se tiedusteli, josko Repa olis jo tullut keikalta. Sanoin nähneeni sen just nortilla
pukuhuoneessa.
- Meen pyytään senkin mukaan, Enska mehuili.

Ajateltiin Repan kanssa, et Enska on varmasti taas ostanut jonkun "Taloudellinen ajotapa" opetusdvd:n ja yrittää saada meidät katsomaan sitä. Yllätys olikin melkoinen, kun ruutuun pölähti pornoleffa, jossa naisillakin oli viikset!
- Mitä helvettiä, Repa kysyi.

Enska rauhoitteli meitä ja sanoi, että tavara on just sitä mitä pitikin. Se oli ostanut azerbaizanilaisen pornoleffan nettikaupasta. Mekin ollaan Repan kanssa tehty temppuja ympäri Reeperpaania, mutta näin pervoa ei meidänkään touhut oo ikinä ollut.

Samassa kun Enskan kliimaksi nousi, Anssi pölähti toimistoon. Sen mopoauto on korjaamolla, kun siihen laitetaan vähän lisää "tuuninkia", joten isä ja poika on kulkenu kimppakyydillä töihin.

Enska yritti näppärä laittaa filmiä pois päältä Anssi tullessa lähemmäksi, mutta Enskan atk-taidoilla kuva irstaista viiksinaisista näkyi kahta isompana kuvaruudulla.

- Mitä toi on? Mä kerron äiskälle! Anssi huusi. Ellei sulla oo mulle jotain hyvää nimipäivälahjaa?

- Mmmiikä nimipäivälahja? Enska vaikeroi.

Isä ja poika tuijottivat hetken toisiansa, kunnes Repa päätti pelastaa tilanteen. Se otti esiin pussin ja kehotti Anssia ottamaan lahjan pois pussista.

- Luulitko, että me ollaan unohdettu sun nimipäivä, Repa kysyi suu virneessä. Ja tää on sit meiltä kaikilta.

Enska nyökytti tyytyväisenä päätään, sillä Repa näytti pelastaneen Enskankin päänahan.

Anssi laittoi kätensä pussiin. Kuului vain kova *NAPS* ja Anssi alkoi huutamaan. Se veti kätensä pois ja juoksi ympäri Enskan huonetta.

Repa oli kätevänä miehenä piilottanut pussiin rotanloukun, jonka Anssi epäonnekseen sattui laukaisemaan.

Naurettiin Repan kanssa räkäisesti, kun Anssi vannoi tuskissaan kostoa.

- Miten sä iskä voit tehdä näin? Mä ainakin kerron sun videosta kotona äiskälle!

Enska alkoi purra hammasta ja se muuttui ihan punaiseksi. Taitaa tulla Enskallekin kurinpalautusta kotona!


- Veksi ja Repa, lahjasiepot

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Ristiinnaulittu

Ristiinnaulittu...siitä tulikin mieleen, että pitäisi varmaan käydä se Anssi vapauttamassa krusifiksistaan. Kuskien pääsiäistorin ohella meillä on ollut Hauenselällä tapana järjestää pieni pitkänperjantain kärsimysnäytelmä. Joku saattaa ajatella, että pojat hassuttelevat siellä raamatun tarinoita, mutta ei se aivan niin mene. Tapana on ollut hankkia riittävä määrä tarpeeksi vahvaa alkoholia ja nyt ei siis puhuta mistään fantasidukoista, vaikka vahvoja nekin on teinin verenkierrossa.

Siinä oltiin jo aikamme kurlattu kirkasta kiduksiin, kun Masa sai palauteltua mieleen juhlan joka vuotisen tradition eli Anssi ristille. Anssihan ei luonnollisestikaan ollut juhlimassa tätä juhlaa. Hauenselkien perheen edustajana toimi punaisten lyhtyjen paroni Enska. Enskahan innostu siitä, että soitettaisiin Anssi paikalle. Sen verran härski äijä se on ja ilmeisemmin nauttii siitä, että pääsee alistamaan poikaansa terveellä tavalla.

Minuuttien päästä jo tuttu mopoauton valokeila valaisi firman pihan ja Anssi saapui kasuaalisti Enskan vanohoissa neliraita adduissa paikalle. Sehän ei vuosien varrella ole oppinut sitä, että on itse juhlan pääesiintyjä. Sitä kai se teettää, kun on pienenä tippunut liiaksi päälleen. No Masahan riuskana rekkiksenä tarrttui heti niska-perse otteella Anssista ei sitoi sen kuljetuslavoista tehtyyn ristiä mukailevaan rakennelmaan. Sen verran helliä toki ollaan, ettei nyt sentään kirjaimellisesti ristiinnaulittu Anssia siihen. Käytännössä koko mies roikkuu kalsariensa varassa, jotka ovat mukavasti pujotettu koukkuun. Edelleen ollaan helliä ja jätettiin siihen käden ulottuville vähän vettä ja leipää, jos tulee mieleen syödä.

Joo no kai se on otettava puhelu Hauenselille ja muisttuuttaa Enskalle käyvänsä vapauttamassa poikansa.

-Repa, heräilee Veksin järjestämästä aamiaismajoituksesta

torstai 9. huhtikuuta 2009

Pääsiäistunnelmissa

Repahan oli vaudissa heti kiirastorstaina. Satuttiin samaan aikaan
Matkahuoltoon ja siellä se kyseli virkailijoilta, josko leikittäis
lauantaina vähän pääsiäismunan piilotusta. Mimmithän oli ihan punaisina,
eikä niiltä saanut muuta kuin nauruntirskahduksia vastaukseksi.

Repa on kyllä näissä hommissa silti ammattilainen. Sen verran monta kertaa
on tullut todistettua ihan paikan päällä.

Pääsiäinen menee mulla ja Veksillä aika lailla raamatun kaavaa noudattaen.
Ensin on ilonjuhla, sen jälkeen vahvaa kärsimystä ja oma Via Dolorosa ja
lopussa koittaa katumus.

Meillä on firmassa perinteenä se, että me kuskit järjestämme pienen
pääsiäisajan valintatorin huoltohalliin. Kautta vuosien perinteenä on
ollut, että jokainen kuski merkkaa sopivan osan lastista hävikiksi. Kun
temppu toistetaan viisitoista kertaa, kertyy meille hyvät ainekset
pääsiäisen viettoon.

Pian aukeaa korkki ja juodaan Repan kanssa Karjala takaisin! Munarikasta
pääsiäistä kaikile lukijoille!

- Veksi ja Repa, illalla noitajahdissa lähiräkälässä

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Naapurin juntti

Tässä lauantai-iltapäivä oli edennyt jo mukavasti alkuillan puolelle, kun ovikello rämähti soimaan. Ei vittu kaljat oli jo olohuoneen pöydällä odottamassa illan MM-karsintaa. Perkele pakko se oli mennä kattomaan, kuka siellä oli. Tempasin tutusti oven kovaa auki ja kävi juuri niin kuin arvelin. Naapurin Pertsa otti ovesta pikku kopin lasileukaansa.

Perde keräili varusteitaan siinä lumihangessa. Mikäs hätänä kysäsin, kun mies leukaansa pidellen teki nousua lumesta.

-Jummijammi digiboksi kärähti ja peli alkaa juuri, Pera sai sanotuksi.

-No eihän siinä tänne vaan kattomaan peliä, kaljaakin riittänee molemmille. Tehdään kristillinen tasajako mulle kaikki sulle ei yhtään, heitin Perdelle.

Hianoo, Perde kuiskaili hieman pettyneenä ilman kaljaa jäädessään.

Ohjasin Peran sisään ja menin ite kuselle. Siinä meisseli kädessä ollessani hartaushetkeni keskeytti oudot äänet olohuoneesta. Olin kuulevinani kendomatsin ääniä olohuoneesta. Tuli pieni kiire palata vessasta ja viimeset tipat säästin kolme päivää vanhoille kalsareilleni. Astuessani olohuoneeseen huomasin kaksi virhettä kuvassa.

Huudahdin, Mjöttöööööh.

Ensinnäkin Pertsa oli juuri avaamassa yhtä oluttölkkiäni, mikä sinällään oli jo rankaisun arvoinen virhe. Pahempaa oli kuitenkin tv:ssä, siellä oli joku saatanan kärpäset blueshit peli pyörimässä. Tartuin nopean kanavanvaihdon jälkeen Perdeä riveleistä kiinni ja vaadin hieman nyrkillä tehostaen selitystä sille, miten uudenkarhea taulu-tv:ni näytti Wales-Suomi pelin sijasta jotain vitun marginaalikendoa. Perdellä lorahti pelottelun takia kuset housuun. Samassa avatusta takaovestani lensi kendoyanari takapihan hankeen. Siellähän saatana voi omassa kusessaan luistella.

-Repa, ekstaasissa Sheriffin iskettyä lisäajalla 0-2 maalin

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Jånte Jeppiksestä

Anssi pölähti taas aamulla taukotupaan. Se oli taas saanut vaikutteita televisiosta, kun sillä oli stetsoni päässä ja buutsit jalassa.
- Mun uus nimi onkin Anssi TA Hauenselkä! kuului ilmoitus.
Anssi oli selvästi kattonut uutta Mikkosten maailma -paskaohjelmaa.

- Aivan helvetin sama, Veksi ärjäisi takaisin.
Meillä molemmilla oli paha darra eilisen saunasession jäljiltä. Anssin määkiminen vain pahensi sitä.

Anssi ilmoitti samalla, että se on nyt firman uus HR eli hjymäniti risourser -tyyppi.

Enska on siinä mielessä pelimies, että vaikka firmalla olis 30 kuskia, niin niistä vaan kolmasosa on töissä virallisella työsopimuksella. Muille palkka maksetaan käteen ja tarvittaessa Enska pääsee kuskeista eroon yhden tunnin irtisanomisajalla.

- Mihinkäs sua tarvitaan, jos ei perkele ole edes töitä, Kake kysyi.

- No ööö-ö, mä vaan hommaan tänne lisää porukkaa, iskä järjestelee sitten loput, Anssi vastasi. Huomenna täällä aloittaa mun eka palkkaus harjoittelijana. Se on mun kaveri Jånte ja se asuu Jeppiksessä.

Veksi heitti ohimennen Anssille kommenttia mahdollisesta uudesta poikakaverista.

- Oliskin...
Anssi huokaisi ja huomasi saman tien päästäneensä kiusallisen lipsahduksen.

Taukotupa repesi hetkessä nauruun ja Anssi saatettiinkin homohomo-huutojen säestämänä ulos tuvasta. Anssin eka päivä hjymäniti risourserina ruusuisesti. Oli tästä silti jotain hyötyäkin. Pääkipu tuntui helpottavan kummasti.


- Veksi, taukotuvalla.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Ken

No niin näyttäisi taas olevan Enskalla jokakeväinen tehtävä, hoitaa pari nohevaa kesähessua firmaan duuniin. Tällä kertaa Enska päätti luottaa huippukuskeihinsa ja antoi vastuun kesähessun palkkaamisesta mulle ja Veksille. Mietittiin Veksin kanssa kaljakorin ääressä miten saataisiin karsittua pois nössöjen yliopistopoikien hakemukset. Siinä parin korin jälkeen Veksi keksi selaillessaan Jallua, että mitäs jos heitetään työnhakuilmoitus suoraan pokelehtien sivuille. Sinne tuskin ne humanistit ainakaan eksyisi tai jos eksyisi niin ei ne siinä onanoinnin keskellä ainakaan tajuaisi hakea tänne.

Ideastaan huolimatta Veksi ehdotti, että otettaisiin naapurin 18-kesänen Lissu meille duuniin. Enskalta kysellessä mahdollisuutta selvisi, että ollaan hakemassa kuskia eikä perseenpyörittäjää. Tosin eipä se meitä olisi haitannut, vaikka Lissulla ei korttiakaan vielä ole, ainahan on kuitenkin hyvä lähteä liikkeelle apukuskin hommista ja siinähän sitä oppii kerralla kaikki rekkisten paheet.

Eli ilmoitus päätyi sitten lehteen ja pianhan alkoi kirjeitä tulla firman postilaatikkoon, osa tahmaisempia kuin toiset. Tokihan me pistettiin Anssi aukomaan ne mälliset kirjekuoret, koska eihän se edes tajunnut mitä se on. Ilmeisesti luuli sitä jonkunlaiseksi proteiinipirtelöksi ja sitähän se totta vie onkin. Vielä on valinta kesken, mutta se on sanottava, että Ken D.O. Yanarin hakemus meni samantien silppuriin. Tännehän ei saatana kendojanareita oteta.

-Repa, hedhanter

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Q&A

Miten Repa näet nykyaikaisten rekkojen ajo-ominaisuuksien eroavan
vanhoista peleistä. - Make_Loimaalta



-Make otit erittäin hyvin kiinni aina ajankohtaisesta ja hieman
unohdetusta aiheesta. Nykyaikainen auto antaa paljon anteeksi kuljettajan
nukahduksia ja niin kutsuttu flow-tila voi olla huomattavankin pitkä eli
kärjistäen voisi sanoa, että nykyautoilu on kuin käyttäisi kumia mitään ei
tarvitse varoa. Vanhanliiton autoja vertaisin ilman kumia ajeluun, koskaan
et tiedä mikä edessä on ja varovaisuus on monelta osin perusteltua. Toki
meidän täytyy arvostaa molempien aikakausien huippuosaajia, harva osaa
kuitenkaan molempien kausien kikkoja. Käsi sydämellä voin sanoa, että
Veksi kuuluu tähän harvinaislaatuiseen porukkaan, ilme on aina
intensiivinen ja satakymmenen lasissa, oli kuraa tai ei.

-Repa, ruuvipenkissä