Naapurin juntti

Tässä lauantai-iltapäivä oli edennyt jo mukavasti alkuillan puolelle, kun ovikello rämähti soimaan. Ei vittu kaljat oli jo olohuoneen pöydällä odottamassa illan MM-karsintaa. Perkele pakko se oli mennä kattomaan, kuka siellä oli. Tempasin tutusti oven kovaa auki ja kävi juuri niin kuin arvelin. Naapurin Pertsa otti ovesta pikku kopin lasileukaansa.

Perde keräili varusteitaan siinä lumihangessa. Mikäs hätänä kysäsin, kun mies leukaansa pidellen teki nousua lumesta.

-Jummijammi digiboksi kärähti ja peli alkaa juuri, Pera sai sanotuksi.

-No eihän siinä tänne vaan kattomaan peliä, kaljaakin riittänee molemmille. Tehdään kristillinen tasajako mulle kaikki sulle ei yhtään, heitin Perdelle.

Hianoo, Perde kuiskaili hieman pettyneenä ilman kaljaa jäädessään.

Ohjasin Peran sisään ja menin ite kuselle. Siinä meisseli kädessä ollessani hartaushetkeni keskeytti oudot äänet olohuoneesta. Olin kuulevinani kendomatsin ääniä olohuoneesta. Tuli pieni kiire palata vessasta ja viimeset tipat säästin kolme päivää vanhoille kalsareilleni. Astuessani olohuoneeseen huomasin kaksi virhettä kuvassa.

Huudahdin, Mjöttöööööh.

Ensinnäkin Pertsa oli juuri avaamassa yhtä oluttölkkiäni, mikä sinällään oli jo rankaisun arvoinen virhe. Pahempaa oli kuitenkin tv:ssä, siellä oli joku saatanan kärpäset blueshit peli pyörimässä. Tartuin nopean kanavanvaihdon jälkeen Perdeä riveleistä kiinni ja vaadin hieman nyrkillä tehostaen selitystä sille, miten uudenkarhea taulu-tv:ni näytti Wales-Suomi pelin sijasta jotain vitun marginaalikendoa. Perdellä lorahti pelottelun takia kuset housuun. Samassa avatusta takaovestani lensi kendoyanari takapihan hankeen. Siellähän saatana voi omassa kusessaan luistella.

-Repa, ekstaasissa Sheriffin iskettyä lisäajalla 0-2 maalin

Jånte Jeppiksestä

Anssi pölähti taas aamulla taukotupaan. Se oli taas saanut vaikutteita televisiosta, kun sillä oli stetsoni päässä ja buutsit jalassa.
- Mun uus nimi onkin Anssi TA Hauenselkä! kuului ilmoitus.
Anssi oli selvästi kattonut uutta Mikkosten maailma -paskaohjelmaa.

- Aivan helvetin sama, Veksi ärjäisi takaisin.
Meillä molemmilla oli paha darra eilisen saunasession jäljiltä. Anssin määkiminen vain pahensi sitä.

Anssi ilmoitti samalla, että se on nyt firman uus HR eli hjymäniti risourser -tyyppi.

Enska on siinä mielessä pelimies, että vaikka firmalla olis 30 kuskia, niin niistä vaan kolmasosa on töissä virallisella työsopimuksella. Muille palkka maksetaan käteen ja tarvittaessa Enska pääsee kuskeista eroon yhden tunnin irtisanomisajalla.

- Mihinkäs sua tarvitaan, jos ei perkele ole edes töitä, Kake kysyi.

- No ööö-ö, mä vaan hommaan tänne lisää porukkaa, iskä järjestelee sitten loput, Anssi vastasi. Huomenna täällä aloittaa mun eka palkkaus harjoittelijana. Se on mun kaveri Jånte ja se asuu Jeppiksessä.

Veksi heitti ohimennen Anssille kommenttia mahdollisesta uudesta poikakaverista.

- Oliskin...
Anssi huokaisi ja huomasi saman tien päästäneensä kiusallisen lipsahduksen.

Taukotupa repesi hetkessä nauruun ja Anssi saatettiinkin homohomo-huutojen säestämänä ulos tuvasta. Anssin eka päivä hjymäniti risourserina ruusuisesti. Oli tästä silti jotain hyötyäkin. Pääkipu tuntui helpottavan kummasti.


- Veksi, taukotuvalla.

Ken

No niin näyttäisi taas olevan Enskalla jokakeväinen tehtävä, hoitaa pari nohevaa kesähessua firmaan duuniin. Tällä kertaa Enska päätti luottaa huippukuskeihinsa ja antoi vastuun kesähessun palkkaamisesta mulle ja Veksille. Mietittiin Veksin kanssa kaljakorin ääressä miten saataisiin karsittua pois nössöjen yliopistopoikien hakemukset. Siinä parin korin jälkeen Veksi keksi selaillessaan Jallua, että mitäs jos heitetään työnhakuilmoitus suoraan pokelehtien sivuille. Sinne tuskin ne humanistit ainakaan eksyisi tai jos eksyisi niin ei ne siinä onanoinnin keskellä ainakaan tajuaisi hakea tänne.

Ideastaan huolimatta Veksi ehdotti, että otettaisiin naapurin 18-kesänen Lissu meille duuniin. Enskalta kysellessä mahdollisuutta selvisi, että ollaan hakemassa kuskia eikä perseenpyörittäjää. Tosin eipä se meitä olisi haitannut, vaikka Lissulla ei korttiakaan vielä ole, ainahan on kuitenkin hyvä lähteä liikkeelle apukuskin hommista ja siinähän sitä oppii kerralla kaikki rekkisten paheet.

Eli ilmoitus päätyi sitten lehteen ja pianhan alkoi kirjeitä tulla firman postilaatikkoon, osa tahmaisempia kuin toiset. Tokihan me pistettiin Anssi aukomaan ne mälliset kirjekuoret, koska eihän se edes tajunnut mitä se on. Ilmeisesti luuli sitä jonkunlaiseksi proteiinipirtelöksi ja sitähän se totta vie onkin. Vielä on valinta kesken, mutta se on sanottava, että Ken D.O. Yanarin hakemus meni samantien silppuriin. Tännehän ei saatana kendojanareita oteta.

-Repa, hedhanter