Afta

Istuskeltiin duunikavereitten kanssa perjantaiaamua kaljojen kera, kun tuttu Scania näkyi firman portilla. Veksi oli näemmä tulossa Petroskoin reissultaan, johon se oli ottanut poikansakin mukaan ja karistanut viimeisetkin homousrippeet pois. Ilmeisen onnistunut reissu oli, kun Veksi kiipesi autostansa alas iloinen rekkamiehen hymy persposkissaan. Enskakin oli saapunut istumaan aamua firman terassille ja huusi Veksi onnistuiko keikka myös työmielessä.

Veksi näytti peukkua, että hyvin oli mennyt ja liittyi meidän seuraan aamukaljalle. Jore tarjosi Veksillekin aamuspydäriä ja löi siihen aimo kasan ketsuppia ja sinappia. Yllätys oli melkoinen, kun Veksi kieltäytyi lempiruoastaan. Selitti vaan meille, että juuri tuli grillin kautta. Kyllähän me ihmeteltiin sitä, kun ei se ennenkään ollut estänyt syömästä toista annosta. No me muut vedettiin ne hyvällä ruokahalulla alas ja porukka alkoi pikku hiljaa valumaan autoihinsa.

Kysyin Veksiltä mikä sillä on, kun ei se ennenkään ole kieltäytynyt maksalaatikosta, kaljasta, huorista eikä spydäristä.

-Vittu se huora tartutti muhun jonkun taudin, Veksi totesi ja näytti suussaan olevaa valkoista rakkulaa.

-Helvetti millä lääkkeellä tän saa pois, Veksi aneli vastausta.

Totesin siihen, ettei sulla mitään hätää ole aftojahan ne vaan on ja täysin vaarattomia.

-Repa, lääk. lis.